Asunnon ostosta, remonttisuunnitelmista ja niiden toteutuksesta kerron pitkälti menneessä muodossa, sillä ostimme kotimme vuonna 2011.

10. 3. 2011 nousimme Suomessa lentokoneeseen ja matkustimme Japaniin. Palaisimme vasta noin kolmen viikon kuluttua. Matkaseurueeseen kuului itseni lisäksi miehieni, poikamme, sekä hänen isovanhempansa. Yöllä matkustajat saivat nähtäväkseen upeat ja taianomaiset revontulet lentokoneen ikkunoista. Japanilaismatkustajat haukkoivat henkeään ja hihkuivat onnesta. 11. 3. saavuimme hotellille. Matka oli ollut pitkä silloin 8 kuukautta vanhan esikoisemme kanssa. Avasimme hotellihuoneen oven ja pääsimme lepäämään ensimäistä kertaa noin 17 tuntiin. Oli ensimmäisen hääpäivämme aatto.

Vajaan viiden minuutin kuluttua alkoi Japanin surullisenkuuluisa Sendain maanjäristys, jota seurasi tuhoisa tsunami ja Fukushiman ydinvoimaonnettomuus. Olimme Tokiossa, kaukana tuhoalueelta, mutta koko hotelli tärisi ja heilui. Vessanpöntöstä lensi vettä ja tavarat tipahtelivat lattialle. Järistyksen loputtua hotelli evakuoitiin, mutta kukaan ei vielä tiennyt kuinka järkyttävää maanjäristyksen aiheuttama tuho tulisi olemaan.

Epätietoisuus jatkui pitkään. Kännykät eivät toimineet. Odottelimme ulkona tunteja saamatta lisää tietoa mistään. Kukaan, edes paikalliset eivät tienneet mitään. Kauempana rakennus oli tulessa. Ruokaa ei saanut mistään, sillä kaasun tulo oli katkaistu. Ihmiset kulkivat kaduilla massoina. Ilta oli jo pimentynyt ja lopulta äitini sai mukaansa rasiallisen kananugetteja yhdestä harvoista auki olevista ravintoloista. Hän oli sanonut tarjoilijalle “please, please.” ja ojentanut kätensä anovasti tarjoilijaa kohden. 

Yön nukuimme hotellin aulassa lattialla kuten muutkin hotellin asiakkaat, sillä jälkijäristykset jatkuivat voimakkaina ja uuden järistyksen mahdollisuus oli suuri. Valtavat kristallikruunut heiluivat lakkaamatta ja maa tärisi vaihtelevasti kuten laivalla myrskysäässä. Yön poikamme konttaili ristiin rastiin hotellin ensimmäisen kerroksen aulassa ja pimeillä käytävillä – Suomessa oli päivä, joten lapsemme valvoi. Valvoimme hänen kanssaan vuorotellen ja välillä nukuimme vähän.

Aamulla tiesimme jo enemmän. Ystävät ja sukulaiset Suomessa olivat myös huolissaan. Illalla juhlimme hääpäiväämme koko seurueen voimin, koska emme uskaltaneet erota mahdollisen uuden järistyksen ja sen seurausten pelossa. Japanissa ja Suomessa alettiin uutisoida Fukushiman räjähtämisvaarasta. Illalla päätimme keskeyttää matkamme ja muutamien mutkien jälkeen palasimme Suomeen 15. 3. 2011.

Aluksi vain nukuimme. Heräsimme syömään ja nukuimme. Sen jälkeen ostimme asunnon, nykyisen kotimme ja tulin raskaaksi. Yhteensä kävimme vain seitsemässä asuntonäytössä. Uskon, että jos järistystä ei olisi tapahtunut, emme olisi ostaneet juuri tätä asuntoa. Kuka tietää, ehkä olisimme löytäneet myöhemmin paremman asunnon, tai sitten emme. 1.6. 2011 asunto vihdoin vapautui ja muutimme kotiimme. Suunnitelmissa oli asua kodissa ensin jonkin aikaa ja suunnitella remonttia rauhassa. Remonttisuunnitelmien hidas eteneminen oli rankaa, koska asunto oli mielestämme ruma. Hitaus oli kuitenkin parasta, mitä remonttisuunnitelmille olisi voinut tapahtua. Siitä lisää seuraavassa jutussa.

Maisema sisäpihalle.