Newbien havaintoja lapsenhoitajana,osa 2

20170731_131433.jpg

Havainnot ja hauskat hetket jatkuvat, kuten

Olen hävinnyt rehellisesti jokaisen muistipelin, ja niitä on pelattu monta.

Netflixin loputon lastenohjelmatarjonta on aarre, kun haluaa juoda aamukahvinsa hiljaa pläräten puhelinta (ja kirjoittaen tätä).

Ensimmäisenä iltana satua lukiessa tyttö napotti vieressä. Seuraavina iltoina hän on napottanut aivan kyljessä kiinni, pienten sormien pyöritellen loputtomia kiemuroitaan hiuksissani.

Jokaisen päin lentävän, kävelevän, lepattelevan, hipsuttelevan, hengittävän ötökän kohdalla on kiljuttava. Lujaa.

Vaaleanpunaista ei voi olla liikaa.

Pukeutumiseen ei pidä liikaa puuttuman. Tunsin olevani tyylitajuton juntti kun kehtasinkin ehdottaa iltauinnin jälkeen, että pukisi sukkikset ja pitkähihaisen peruspuseron lämmitäkseen. Ei kuulema käy, pitää olla hame tai mekko, muuten sukkikset näyttää typerältä. Siis kotona. Kahdestaan.

Tyttö ei ole sanonut minkään ruuan kohdalla, että en tykkää. Sitä vastoin hän on ovelasti ilmaissut, että voin mä syödä jos on pakko. 😀 Tämä tapahtui eväsbanaanin kohdalla. Oli pakko, koska päivämme ja ruokailujen välit olivat venähtäneet pitkiksi. Syötiin bansku puoliksi. Toinen hieman epäilyttävä oli nakkikeiton bataatti.

Netflixin äärellä alkaa olla havaittavissa tylsistymistä ja seurankaipuuta. Jatkanpa siiskin havaintoja tästä…ja edellisiä luettavissa täällä. 🙂

 

Kommentit (2)
  1. Ihan huonosti et pärjää: kulhollinen porkkantikkuja = plussaa ja IHANAN värikkäitä piirustuksia!
    Oikeesti, teillä menee hienosti, sä oot selvästi huippu-kummatäti -ainesta *peukku* 🙂
    (parempi kuin mä; mun kummailu on jäänyt lahjojen ostoon ja synttäri- ja joululahjatkin on voinu yhdistää, kun lapsi on syntynyt tapaninpäivänä..)

    1. Tyttö kyllä syö supermielellään porkkanoita ja hedelmiä (paitsi niitä banskuja) 🙂 Tosin myönnettävä on, että eilinen sadepäivä/ilta pakotti (*enkelihymiö tähän*) meidät majoittumaan tyynykasaan sohvan nurkkaan viettämään leffailtaa karkkien ja sipsien kanssa! :’D

      Hän asustelee useiden satojen kilometrien päässä, mutta onneksi silti onnistutaan tapaamaan muutamia kertoja vuodessa. Nyt hän oli ekaa kertaa meillä yökylässä – ja kerralla koko viikon! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *