En tiiä mille hippipölinälle lienen altistunut, mutta Miniheinän postauksesta inspiroituneena päätin eräänä iltana kokeilla elämäni ensimmäisen kerran hengitysharjoituksia. Olin jo liian pitkään ja liian usein joutunut turvautumaan melatoniiniin saadakseni yöuneni, ja päivisin sitten kävin sellaisella tohinalla, että jotain stoppia alkoi kaivata. Niinpä tutustuin Yogobeen ilmaiseksi kolmen päivän ajan. Joogajuttuihin en mennyt ollenkaan, keskityin kokeilemaan paria erilaista hengitysharjoitusta. Ja hitto sentään – nehän toimi. 😮

Samaiselta Miniheinältä sain vinkin äänimaljoihin, joilla rentouttaa itsensä nukkumaan mennessä. Äänimaljajuttuja löytyy esimerkiksi stress less cards -nimisenä sovelluksena. Ensin hieman ärsyynnyin naisen pälpätykselle ja äänimaljatkin kuulostivat alkuun hieman hankalilta. Mutta kun sain itsestäni otteen, keskityttyä, hengitettyä hitaasti ja rauhallisesti, alkoi äänimaljat ikäänkuin mukautua minuun ja minä niihin. On nimittäin aika vinha tunne kun lihasten rentoutuessa melkein tuntee äänimaljojen kaiut sisällään, melkein kuin ääni lähtisi minusta itsestäni jostain tietysti kohtaa (kuten vaikka jännittyneestä pohjelihaksesta) ja leviäisi kaikuna väreillen vieden rentoutta eteenpäin (vaikkapa kohti varpaanpäitä). Hullua? Ehkä, mutta vain parikymmentä minuuttia myöhemmin olin väreillyt itseni uneen.

Olen nyt iltaisin laittanut puhelimen selailut kokonaan syrjään ja sen sijaan kuunnellut äänimaljoja tai muita trallallaapimpelipompeleita (saatetaan tuntea myös esimerkiksi meditation music -sovelluksen nimellä 😀 )  keskittyen rentouttamaan lihaksiani hitaasti päästä varpaisiin, tai vaihtoehtoisesti tehnyt noin viidentoista minuutin hengitysharjoituksia ennen peiton alle kömpimistä. Ja arvatkaa mitä? Oon nukahtanut ja nukkunut viikon ilman melatoniin apua, ilman unettomana pyöriskelyä. Ja näiiiiin hienosti olen siis myös joutunut syömään omat sanani (potkaisee itseään nilkkaan).

Stressin helpottamiseksi ja oman itsensä pysäyttämiseksi hengitysharjoitukset ovat toimineet myös hienosti. Kiireen ja väsymyksen keskellä minusta kuoriutuu hirviö – tiuskin ja äyskin ja oon maailman kamalin. Oma olo on paska, ympärillä olevien olo tulee olemaan paska ja mikään ei kertakaikkiaan onnistu eikä huvita kun paskapaskapaska. Tällöin olen ottanut itselleni oman pienen ajan, aivan täysin yksinäisen. Istahtanut tyynyn päälle jalat ristissä ja keskittynyt vain hengittämään eri tekniikoita apuna käyttäen. Ajatus karkailee kyllä tämän tästä, mutta se vaan pitää napata kiinni ja jatkaa hengittämistä. Jossain vaiheessa ajastin alkaa pimputella tai musiikki lakkaa soimasta lopettamisen merkiksi – ja tajuat, että olet istunut pitkän ajan ajattelematta mitään muuta kuin omaa kehoasi ja hengitystäsi. Joka kerta tämän jälkeen olo on ollut todella hyvä, energinen ja kiukku on ollut tipotiessään. On hyvä ollut jatkaa päivän hommia, kun on tajunnut pysähtyä siinä hommien välissä.

Väliin on toki mahtunut niitäkin päiviä kun jopa hengittäminen ja siihen keskittyminen on tuntunut liian vaativalta. Silloin on vaan lösähtänyt sohvalle, avannut oluen ja tuijottanut pää tyhjänä Netflixiä. Mut hei ei se mitään. Pääasia, että jotenkin rentoutuu ja mikä milläkin hetkellä tuntuu parhaimmalta niin tehdään sitten niin. Mutta olen kuitenkin pistänyt merkille, että pidemmän päälle netflixit ja somemaailmassa surffailut eivät rentouta niin hyvin ja syvältä kuin mitä näiden harjoitusten olen kokenut tekevän – läppärin tai puhelimen äärellä kun kuitenkin on pää täynnä jotain virikettä ja välkettä koko ajan.

Olen näissä asioissa vielä aivan aloittelija, paria juttua kokeillut vasta. Esimerkiksi joogajutuista en tiedä hölkäsenpöläystä. Mutta jos pelkästään näiden kokeilujen perusteella olen löytänyt apuja, niin uskallan siltä pohjalta suositella muitakin kokeilemaan – ei siinä ainakaan häviä mitään. Suunnitelmiini kuuluu kyllä lähteä tutustumaan asioihin tarkemmin, etsimään lisää hyviä keinoja oman olonsa parantamiseksi ja hyvän olon ylläpitämiseksi. Tiiä vaikka sinne joogankin puolelle. 🙂