Jahhas. Se ois mun ja blogin välisen terapiasession aika.

Ahdistun rahatilanteesta. Siitä kun laskuja sataa ovista ja ikkunoista ja siitä kun useat eri jutut, kuten järisyttävä helmikuinen sähkölasku ja hillitön kotivakuutus, erääntyvät samanaikaisesti. Ahdistun kun rahatilanteeseen ei ole tulossa lähiaikoina helpotusta ulkomaan loman ja sitä varten otettujen palkattomien vapaapäivien vuoksi. Ahdistun kun joudun kajoamaan pieneen pahanpäiväntiliini, jota olen hellinyt kuin jotain uhanalaista herkkää olentoa.

Kadehdin kun insta täyttyy ihanilla keväisillä rehupurkkikuvilla, istutetaan sitä ja idätetään tätä. Versoja tuolla ja versoja täällä, hentoa vehreyttä kaikkialla. MINÄKIN HALUAN, mutta minulla ei ole aikaa hulluuntua nyt.

Panikoidun toivottoman toheluuteni ja auttamattoman sähläykseni vuoksi. Jollain aiemmallakin kurssilla olin vaan trallatellut menemään iisipiisimeiningillä kun sitten vasta deadlinen hönkiessä niskaan tajusin, että voi saatanan saatana en ollu lukenu ohjeistusta kunnolla. Oliko mulla sitten miljoona tuntia luentoja katsomatta vai kirjoja lukematta, en muista enää, mutta siis paniikki paniikki. Sain homman tuolloin pakettiin, mutta mitä siitä opin? NO EN YHTÄÄN HITON MITÄÄN. Täällä minä oon taas trallatellut kuukausitolkulla menemään ja viime yönä lueskelin tarkemmin, että mitäs se, mun kuvitelmissa piis of keikki, harjottelurapsan pitikään sisältää. No vähintään neljästä eri kirjasta tai artikkelista koottu teoriaosuus pitäs tässä nyt pohdiskellen repiä kasaan! Ja etsiä itse ne omaan teemaan sopivat lähdeteokset! AAAAAARGHHHHHH!!!!

Turhaudun kun harvat vapaapäivät uhkaavat kulua lähinnä pakollisten asioiden hoitamiseen, kuten kodin edes jotakuinkin siistinä pitämiseen. Kaikki asiat ovat enemmän tai vähemmän levällään. Mikään ei ole justiinsa, vaan melkein.

Noiiiiin. Hienosti sait negatiiviset ajatukset päästä ulos, tap tap, hyyyyvä tyttö. Nyt mutustelehan niitä vielä rauhassa. Kieeeeriskele. Heittele ajatuksia ilmaan, jotta ihan varmasti olet yltäpäältä kakkasateen alla. Noin just, helli vielä hetki tätä maailman kurjuutta, SYLEILE!

Hyyyvä.

Sitten hengitä. Nyt lue lista uudestaan. Tarkastele kohta kohdalta. Mutta erilaisin silmin tällä kertaa! Etsi positiivisuutta, omia voimavaroja, töki kakkakasaa tikulla. Kääntele kakka mullaksi, multa jotain uutta kasvavaksi (opettele parempia vertauskuvia tai lakkaa käyttämästä niitä kokonaan).

Tee uusi lista.

Taputan itseäni olalle. Fiksu tyttö, minulla kuitenkin ON pahanpäiväntili. Ja hei kamooooon, MIE PÄÄSEN LOMALLE KAHDENTOISTA PÄIVÄN PÄÄSTÄ!

Ihastun kodistani, jota olen keväännälkäisenä kukittanut milloin tulppaaneilla, milloin neilikoilla ja narsisseilla. Tajuan, ettei rentouttavaksi ja ihanaksi tarkoitetusta puutarhaharrastuksesta ole mitään pointtia vetää stressiä. Huojennun; täällä tundralla asuessa ehtii erittäin hyvin hulluuntua vielä huhtikuussakin kun tälläkin hetkellä maas’ on jäätävän kokoinen hanki. Ja jos vaikka en tänä vuonna ehtisikkään purkkeja pyörittelemään ja siemeniä istuttelemaan, niin valmiita taimia saa myöhemmin kaupastakin.

Riemastun jälleen kerran siitä, että toimin erinomaisesti paineen alla. Opiskelutilanteen upotessa tajuntaan käynnistyi aivot täydelle teholle ja yövuoron aikana en pelkästään heurekamaisesti löytänyt inspiroivaa teemaa harkkarapsalle, vaan myös sain aikaiseksi useamman sivun verran järjellistä ja jäsenneltyä tekstiä. Että hyvää päivää vaan täältä multitaskaajawonderwomanlandiasta!

Rakastan kun minun ei tarvitse huolehtia kodista, tai mistään, yksin. Kun minulla on tunnollinen ja ihana kumppani jakamassa tätä kaikkea vastuuta. Kun joku laittaa pyykit koneesta kuivumaan kun olet itse unohtanut tehdä sen jo toistamiseen. Ja sitä paitsi; ihan itse minä tietoisesti uhrasin yhden vapaapäivän voimattomaan sohvalla makaamiseen kun olin edellisenä päivänä ollut bilettämässä ja MINULLA OLI TODELLA HAUSKAA.

Hyvä sinä.

Ja nyt lopuksi

ota mallia kissasta.