Rapatassuja ja rakkautta
Riki, se on meijän ensimmäinen ja ainoa yhteinen koira. Otettiin Riki kun asuttiin kerrostalossa, ja kun muutettiin omakotitaloon siirtyi Riki pääasiallisesti ulkokoiraksi. Nyt, lähestyessään seniori-ikää (täyttää maaliskuussa 8v), on yhä etenevissä määrin siirtynyt tarhasta takaisin sisälle. Eläkepäiville hemmotteluhoitoon, hah. 😀 Nyt jopa viihtyy sisällä, aiemmin paksun talviturkkinsa ja ulkona hengailun tottumisen myötä oli sisällä lähinnä kuumissaan ja levoton.
Karvaa on nyt sit aivan järjettömästi. Kissojen kanssa siihen luulis jo tottuneen, mut ei. Koiran karvaa lähtee tukottain. Mustia (kissan kokoisia!) karvapalleroita pyörii nurkissa, niitä kurkkii sohvan alta, ne ovat kietoutuneet karvalankamaton kiekuroihin. Niitä tarttuu sukkiin niin, että voisi leikkiä olevansa hobitti ja valkoinen sohva…no, tartteeks sanoa?
Kissojen kanssa luulis tottuneen myös (pikku)tavaroiden sijoittelun vaikeuteen. Vaan ei. Kissat ovat sulavaliikkeisiä suloisia ballerinoja siihen nähden kun kolkyt kiloa minä niiiiiiin rakastan sinua adhd:tä hötkeltää pussaamaan sinua sohvalle, välittämättä siitä onko välissä sohvapöytä ja sohvapöydällä vaikka lasillinen punaviiniä. Kissa+koira kombinaatio on myös varsin jännittävä kun ensin kissa näkee olemattomia pikku-ukkoja, joita on jahdattava häntä suikerona, ja koira näkee häntä suikerona hepulirallia vetävän kissan ja jessss ihan mahtava leikki rynnistää perässä edelleenkin sillä kolmenkymmenen kilon sulavuudellaan.
On myös ihan sikamahtista kun ei voi jalkaansa sohvalla oikaista kun vieressä ponnahtaa pystyyn iso pää ja kaksi isoa korvaa oikein terhakkana ja valmiudessa tekemään ihan mitä tahansa jee hei mitä tehään hei mihin mennään hei jee liikuit mie näin sie liikuit hei jeeeeeeeee! Sitten kun oikeasti nouset siitä sohvalta, niin riemu repeää potenssiin kymmenen ja sulla on mukana jääkaapissa/vessassa/tupakalla/ihanmissähitontahansa vähintäänkin nenä jos ei koko koira. Käännyt ympäri, siinä on koira. Otat askeleen, siinä on koira. Istut, seisot, kävelet, venyttelet, kaivat nenää, siinä on koira.
Yritä tässä nyt ottaa selfie.
Kissojen ruokakupit on sijoitettava pöydälle ja heti kun silmä välttää on koiran pää kissan hiekkalaatikossa (ja sitten yritetään taas pussata). Kissaa et voi silittää ellet samalla silitä myös koiraa ja vakuuttele sille, että joo oot sieki ihana, ihan maailman paras joo oot niin lutumutu, sillä se mustasukkaisena survoutuu puoliksi syliin kammeten kissan kuuseen. Se näkyy, kuuluu ja on jaloissa ihan koko ajan. Kuraisia tassun jälkiä valkoisella laminaatilla, lörppähuulista valuvaa vettä lattioilla kun aina ei juotuaan vaan voi muistaa nielaista ja uuuuulvonta jos jostain kuuluu hälytysajoneuvon tai jäätelöauton ääni.
Mut sit se pussaa. Se haluu viettää aikaa minun kanssani ja olen niiiin mahdottoman ihana ettei minua voi päästää silmistä hetkeksikään. Se tökkii minua kostealla nenällään ohikulkiessaan, nostaa mun kättä kuonollaan että silitä. Sit se pussaa vähän lisää. Kun siltä kysyy onko nälkä se saa sellaisen riemupomppuloikkakohtauksen, että olen ihan varma et se kierähtää nahkansa sisällä ympäri. Se tunnistaa meidän retkeilykamppeet, se tietää mitä hihnan esiin otto tarkoittaa, se tunnisti mun äidin edellisen auton – jälleen riemupomppuloikkakohtauksia. Se oppi yhdessä päivässä miten kanootissa ollaan. Sen kanssa ei voi mennä mustikkaan tai puolukkaan, koska se syö kaikki marjat joita yrität itse kerätä. Se ei saa haukkua pihalla ohikulkijoita ja se tietää sen – kun ollaan pihalla kahdestaan se juoksee äkkiä minun luo havaitessaan epäilyttävää liikettä ja meinaa haukkua muttei hauku, vaan tulee minun luo ikään kuin pyytäkseen äiti auta minuu haukututtaa ja silloin minä silitän. Vähän meinaa huulten välistä karata ”mruhhh” niin että poskia vähän pullistuttaa, muttei hauku. Illalla se tulee sängyn viereen makaamaan ja kun ennen nukahtamista kurkotan vielä sängyn reunan yli ja annan yörapsutukset, vastaa minulle lattiaa vasten hakkaava häntä fläp fläp fläp. Ja aamulla kun herätyskello soi on naamaani vastassa koiranhönky ja iloinen katse jeeee sinä heräsit mie näin sie liikuit jeeeee ihana aamu jeee.
Se on maailman paras Riki.
Ja sillon melkein kahdeksan vuotta sitten me päätettiin, että koira ei saa tulla sohvalle.
