(Rima)kauhuntäyteistä odotusta

Minulla on enää viisi työpäivää jäljellä.

IMG_20170521_221116_469.jpg

Ensi viikon perjantaina, 2.6., on ensimmäinen lomapäiväni ja lomalta jään suoraan opintovapaalle. Sen verran sain tässä jo pähkäiltyä ja päätettyä, että ilmottaudun opiskelijaksi jo heti kesäkuussa enkä vasta heinäkuussa, jolloin opintovapaa virallisesti alkaa. Tulin siihen tulokseen, että heti kesäkuun alussa tuskin on vielä mitkään superseksivauhelteet, joten mainiosti voin jo aloittaa opiskelut ja pitää lomaalomaa sitten myöhemmin. Tosin ennen ilmoittautumista on toki pidettävä ensin viikonlopun mittainen punaviinin, kikatuksen ja hölmöjen juttujen täyttämä siirtymäriitti mökillä.

IMG_20170521_134523_260.jpg

Tässä kun työaika vähenee ja the ajankohta lähenee, alkaa paikalle pikkuhiljaa hiipiä pienoista rimakauhua. Mitä minä oikein ajattelin? Että minustako opiskelija? Oikeastiko jaksan tehdä uutterasti töitä? Olla nenä kiinni tietokoneen näytössä ja kirjassa? Itsenäisesti, ilman, että kukaan ulkopuolinen asettaa minulle rajoja, pakkoja, työaikoja? Minustako muka tulisi fiksu ja kouluttautunut? Minäkö muka saisin kanditutkinnon yliopistossa? Hulluissa haaveissa, minäkö muka, etenisin vielä siitäkin? Minäkö muka osaisin joskus puhua luontevasti opiskelujargonia? Käyttää sanoja semmat, opponointi ja mitä hittoja niitä liekkään? Kirjoittaa oikeesti älykästä, tieteellistä ja hyvin jäsenneltyä tekstiä? (Toisaalta, sain juuri täyden vitosen arvosanan luentopäiväkirjasta, jossa käytin käsitteitä kuten aivopieru ja ajattelematonta sontaa). Mitä helvettiä minä ihan oikeasti ajattelin kun päätin lähteä tälle tielle?

IMG_20170524_200214_016.jpg

Odotan tätä kaikkea suurella innolla, mutta en osaa olla kuitenkaan ihan kokonaan panikoimatta, epäilemättä itseäni. Näiden tunteiden lisäksi mieleen hiipii myös pientä haikeutta – töistä luopumisen haikeutta. Vaikka töihin palaankin sitten marraskuussa 2018 ja vaikka välillä työ onkin tuntunut todella puuduttavalta, rasittavalta ja suoraan sanottuna persiöstä repäistyltäkin aika-ajoin, on mielessä silti haikeus. Olenhan tuossa kuitenkin ollut jo melkein viisi vuotta yhtäjaksoisesti ja työ on iso osa elämää.

IMG_20170525_124307_503.jpg

Olen myös yrittänyt jäsennellä jo mielessäni jonkinlaista ”lukujärjestystä”, jonkinlaista suunnitelmaa siitä miten ja millaisella aikataululla opiskelua pitäisi lähteä puurtamaan. Mutta tajusin, että sellaista on vielä turhaa suunnitella ennen kuin ilmottaudun ja pääsen kunnolla tutustumaan kurssien sisältöihin. Sitten vasta hahmottuu sellaiset asiat kuten kuinka paljon viikossa tulee opiskella (30h? 35h? 40h? enemmän?), milloin ja missä lähipäivät ovat tai missä järjestyksessä kursseja olisi fiksuinta lähteä suorittamaan. Tajuamisesta huolimatta tämä on kuitenkin yksi seikka mikä mieltä ja tunteita tällä hetkellä rassaa – minä kun olen sellainen tyyppi, että elämä ja aikataulut pitäisi tietää tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen justnythetipaikalla

IMG_20170524_201442_134.jpg

Pientä stressin aihetta on totta kai aiheuttanut ajatuksissa myös raha. Tuloni kun tulevat tippumaan ainakin puoleen totutusta, niin sitä jo vähän pohtii, että kuinka osaa niitä kukkaronsa nyörejä kiristää kun tässä on kuitenkin ehtinyt tottua jo melko huolettomaan elämäntyyliin. Olen saanut nyt parista palkasta onneksi edes jonkinlaisen siivun siirretyksi syrjään hätävaratilille (joka koki pahan kolauksen huhtikuun lomamatkalla, eikä vakuutuksesta ole kuulunut vielä toistaiseksi mitään) ja yksi palkka + lomarahat on vielä tilille tulossa. Kaiiiii tää tästä? Yritän kuitenkin olla stressaantumatta jo ennen kuin mitään ehtii edes alkaa. Hyvänä lääkkeenä on toiminut tuo meidän ihanainen mökkeröinen, mihin pääsee karkuun niin maailmaa kuin omia ajatuksiaan. Edellisessä postauksessa laskeskelinkin kuinka paljon onnellisuus maksaa ja siihen liittyen voin myös todeta, että oon niin mykkyrällä onnesta, lämmöstä, auringosta, kirkkaan sinisestä taivaasta ja syvän sinisestä vapaana juoksevasta vedestä. Savun tuoksusta, hölmöistä jutuista, mahdollisuuksia täynnä olevasta tulevasta kesästä.

20170523_174752.jpg

Siihen tunnelmaan ja olotilaan pyrin ajatuksiani kääntämään. Mahdollisuuksiin, onneen, kaikkeen hyvään mitä elämällä on tarjota minulle juuri tässä ja nyt.

IMG_20170521_161725_275.jpg

Aikaisempia avoimen yliopiston opiskelujuttuja voi käydä lueskelemassa täällä.

Pssst ja vink vink ja saa seurata! 😀 Postauksen kuvituksena kaikkea sekalaista ihanaa viime päiviltä, suurin osa nähty jo myös instan puolella @popelikossa

 

 

Kommentit (6)
  1. Oon samanaikaisesti niin onnellinen ja kateellinen sun tilanteesta. 🙂 Kyllä sä siihen pystyt ja jännittäminen taitaa kliseisesti sanottuna kertoa vain siitä, että tämä on sinulle hyvin tärkeää. Ja harvoin ihminen epäonnistuu, jos tekee jotain mistä todella tykkää. 

    Itse löysin yhden jutun mitä haluaisin opiskella avoimessa yliopistossa, hakuaikaakin olisi, mutta en tiedä miten tuon saa kerta kaikkiaan taloudellisesti onnistumaan.

    Hauskaa punaviinin, kikatuksen ja hölmöjen juttujen siirtymäriittiä. 🙂 Sounds like a dream. 

    1. Oi että, kiitos ihanasta kommentista 🙂 Ja toivottavasti saisit oman haaveesi toteutettua! Itse haen aikuiskoulutustukea omiin opintoihin, mutta muilta osin en osaa antaa vink vinkkejä opintojen rahoitukseen.

  2. Jahka lähipäivät saat kalenteriin, niin kaikki muu asettuu kohdilleen kyllä 🙂

    Itsellä opiskellessa tulojen väheneminen ei oikeastaan vaikuttanut elämään millään lailla. Kun samalla ne menotkin pienenivät aika oleellisesti. Toki olin siinä onnellisessa asemassa, että kaikki digidigidägädägävermeet löytyivät kotiseinien sisäpuolelta kiitos ohjelmistosuunnittelijapuolison, mutta ei enää 5x viikossa lounaita, kahvitteluja, matkakuluja, ”pakollisia” vaatekaapin täydentämisiä jne.

     

    1. Minulla ei tuollaisia kuluja ole eli menot eivät pienene vaan ehkä ennemminkin nousevat. Opiskelu itsessään jo maksaa ja saa nähdä onko kaikki matsku saatavilla kirjastossa vai pitääkö tehdä matskuhankintojakin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *