Saanko friikahtaa vähän?

DSC_0614.JPG

Ihan vähän voisin juosta pihalla ympyrää ja kiljahdella? Pikkuisen voisin sitten hengitellä paperipussiin ja jatkaa ympyrän juoksemista toiseen suuntaan? Saanko?

Tältäkö tuntuu kun haaveille annetaan lupa toteutua? 😀

Reilu puoltoista kuukautta sitten minä kypsyttelin ajatuksen opiskelusta sille asteelle, että uskaltauduin aihetta miettimään ihan silleen oikeesti vakavasti, oikeita realistisia vaihtoehtoja punniten. Vasta viikko ja yksi päivä sitten minä esitin työnantajalle laatimani suunnitelman opiskelun ja työn yhdistämisestä. Tänään lopeteltuani yövuoron jälkeisen raportin antamisen ja valmistautuessa nukkumaan lähtöön (samalla sadatellen kylmää viimaa joka työmatkapyöräilijää kurittaisi) ja toivoteltaessani heippoja aamuvuorolle katsoikin pomo minua leveä hymy kasvoillaan ja sanoi, että ”vastaus kysymykseesi on muuten kyllä”. Aamuaivo raksahti hyvin hitaasti rattaillaan, kunnes…ai kyllä, ai opiskeluun KYLLÄ? Ja sit mie en tiiä mitä tapahtui, mutta jotain siinä steppasin ja sanoin ehkä noin kymmenen kertaa kiitos enkä voinut lakata hymyilemästä ja hyvä etten kapsahtanut herra iso herran kaulaan. KYLLÄ.

Kevättalvella miusta tulee sit ihan Oikee Opiskelija ens alkuun työn ohella (lyhennettyä työaikaa) ja myöhemmin jään opintovapaallekin. Oo äm gee. En osaa päättää oonko nyt enemmän innoissani vai kauhuissani, joten friikahtelen nyt sitten sitä ympyrää ja tuskastun kun perheelle ja Jerelle laittamiini viesteihin ei löydy ollenkaan tunnetilaan sopivia hymiöitä. 😀

Kyllä. Kylläpä kyllä.

Muistui tässä samalla mieleen, että juuri tällä tavoin samainen pomoni samassa työpaikassa ilmoitti syksyllä 2013 yövuoroni päälle, että tässä oisi sulle vakipaikka. Fiilikset oli eittämättä silloinkin vähintään yhtä friikit. Silloin en meinannut innostuksissani löytää työpaikan ovesta ulos ja muistaakseni kapsahdin pomon kaulaan, että on tässä nyt, kröhh, jotain henkistä kasvua ja aikuismaisia käytöstapoja päässyt kehittymään.

Ai niin ja ei muuten enää haitannut kotimatkalla tuuli eikä lumi. 😀

Kommentit (11)
  1. MAHTAVAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA JEEEEEEEEEEEEEEE HYVÄ SINÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! <3<3<3<3<3<3

    Nyt sitten ostelemaan glittergeelikyniä ja nättejä vihkoja ja reppu ja penaali jajajaja? 😀

    1. Tuoksupyyhekumeja!!! 😀

  2. Onnea, ihan mahtava uutinen! Rivien välistä (no ja ihan noilta riveiltäkin) näkee, että oot tosi motivoitunut ja innostunut opiskelusta ja sen varmasti huomasi esimiehesikin. Ja näin kolkyt plus opiskelijana voin sanoa, että jollain tavalla opiskelu palkitsee ihan eri tavalla kuin nuorempana. Ainakin itselläni ajattelu on ihan eri tasolla kuin nuorempana ja oppiminenkin on siten paljon syvempää. Joten hyvä siitä siullakin tulee 🙂 

    1. Ai kiva, toinenkin kolkyt plussana koulun penkille lähtenyt. 🙂 Mitäs opiskelet jos saa udella?

      1. Juu, iski kolmenkympin kriisi ja piti keksiä jotain uutta elämälleen 😀 No ei nyt ihan niinkään. Taustalla oli siis parikymppisenä hankittu amk-tutkinto ja jotakin vuosia erittäin tyytymättömänä työelämässä. Sitten vaan päätin kokeilla ja hakea vielä kerran sille alalle, jolle olin yrittänyt jo useamman kerran nuorempana ja ta-daa, ovet aukesivatkin. Opiskelen näin hyvin ympäripyöreästi sanottuna taide- ja kulttuurialaa (plus psykaa sivuaineena) yliopistossa ja ensi keväänä pitäisi olla on maisterin paperit taskussa. 🙂

        1. Oi, kivaa 🙂 Tsemppistä sullekin opintojen loppurutistukseen!

          1. Kiitos paljon, tsemppiä (ja hyviä istumalihaksia) tuo gradu vaatii, vaikka motivaatio onkin kohdillaan 🙂 Innolla odottelen opiskelukuulumisia siulta täällä blogin puolella! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *