Toivepostaus, osa 2 – oman kanalan perustaminen (remppaa + vinkkejä)

Toista toivepostausta pukkaa! 🙂 Meillä on ollut kanoja vuodesta 2013 lähtien ja tästä syystä minulle sitten heitettiin toivetta, että josko voisin kertoilla miten se oma pikkukanala perustetaan. Tässä postauksessa käsittelen oman pikkukanalamme rakennus/remontointivaiheita sekä olennaisimpia asioita mitä lämmitykseen, ilmanvaihtoon, valaistukseen, ulkotarhaan, kanalan sisustamiseen (orret, pesät jne.) ja muuhun sellaiseen tulee. Luvassa on siis kilometritolkulla tiukkaa asiaa, omia kokemuksia ja hyväksi havaittuja vinkkejä.

Aiemmassa toivepostauksessa omista kanoista kirjoittelin lähinnä niistä asioista mitä kanojen hankinnassa ja niiden hoidossa tulee huomioida (mm. kanojen ruokinta ja virikkeet, luonnolliset tarpeet ja niiden täyttäminen). Molempien postauksien kuvat on muuten sitten sekalaisia vuosilta 2014-2016, eli älkää ihmetelkö vuoden aikojen ja kanojen/kukkojen vaihtelevuutta! 😀

Heti alkuun taas muistutan tutustumaan Eviran määräyksiin ja vaatimuksiin, jotka liittyvät kanojen pitoon. Kanojen pitoon ja kanalan perustamiseen liittyy useitakin lakeja ja lupa-asioita, jotka on hoidettava kuntoon. Nämä asiat on hyvin listattuna tuolla linkkaamallani sivulla ja ne liittyvät mm. terveysviranomaisiin, rakennuslupiin, pakolliseen siipikarjankasvattajaksi rekisteröitymiseen ja niin edelleen. Koska ne on hyvin löydettävissä tuolta niin en enempiä tässä niistä jaarittele.

DSC_0010 (2).JPG

Helpoimmalla oman kanalan perustamisessa pääsee jos on olemassa jokin vanha rakennus, jonka voi muuttaa kanalaksi. Sen ei ole pakko olla varastotila – kanaloiksi on muutettu myös esimerkiksi vanhoja leikkimökkejä tai jopa kontteja ja asuntovaunuja. Muuttaa sitten mitä tahansa niin tiettyjen kriteereiden on täytyttävä. Helena Telkänrannan teoksessa kanojen maailma määritellään näin: ”kanalan sisäkorkeuden on oltava 2-3 metriä ja lattiapinta-alan mieluiten vähintään kuusi neliötä. Seinien, lattian ja katon on oltava hyvin lämpöeristetyt (oma huomautus; koskee siis ympäri vuoden pitoa). Kanalassa tarvitaan myös sähköpistorasia, jotta siellä voi käyttää lamppua ja sähkölämmitintä (oma huomautus; myös muita lämmitysvaihtoehtoja on kuin sähkö, niistä myöhemmin). Lisäksi kanalassa on oltava myös vähintään yksi ikkuna ja siinä kaksinkertaiset lasit. Kanalan ulkopuolella on oltava sopiva piha-alue, jota kanat voivat käyttää. Kanalan paikkana on paras suhteellisen kuiva maasto, sillä mitä kosteampaa on sitä paremmin siellä viihtyvät monet loiset ja taudinaiheuttajat.” Eläinsuojelulaissa kriteerit ovat huomattavasti löyhemmät (ja kanan kannalta ikävämmät?).

Meidän tontilla tönöttää hillittömän iso, siis omakotitalon kokoinen, ulkorakennus. Ulkorakennuksessa on mm. liiteri, sauna, aitta ja useita eri varastotiloja, joista yhden valjastimme kanalakäyttöön. Kokoa kanakopilla on sen verran, että aikuinen pitkä mies mahtuu ongelmitta sisällä seisomaan ja lattiapinta-alaa kuudelle kanalle ja yhdelle kukolle on käytettävissä noin kuusi neliötä. 

DSC_0002 (2).JPG

Kerron lyhyesti ja pääpiirteittäin miten remppasimme (lue: mies remppasi) tavallisen varastotilan soveltumaan ympärivuotiseen kanalakäyttöön. Siitä miten nämä rakennustoimenpiteet käytännössä suoritetaan ei minulla, yllättäin, ole harmainta aavistustakaan eikä mieheni ole hirvittävän kiinnostunut bloggaamisesta (phihi), joten kannattaa kääntyä jonkun rakentamiseen perehtyneen tyypin puoleen jos on asioista yhtä pihalla kuin minä. Huomasin kuvakansioita selatessa ettei itse remontista ole kuin pari hassua kuvaa (remontoimme samana kesänä talon, joten into ja energia kanalaprojektin kuvaamiseen ei ollut ihan tapissaan), mutta parhaani mukaan yritän selittää asiat ilmankin…

Mutta asiaan. Varastotila on entisestään eristetty purulla, joten jatkoimme lisäeristystä + kanalan pintojen asentamista vanhan laudoituksen päälle – emme siis lähteneet purkamaan mitään. Seinien, katon ja lattian laudoituksen päälle lyötiin ensin rimoitus, jotta lautaseinän ja lämpöeristeen väliin jää tuuletusrako. Lisäeristimme kopin siis kauttaaltaan finnfoamilla. Finnfoamin päälle lyötiin jälleen rimat tuuletusrakoa varten ja rimojen päälle seiniin tehtiin uusi laudoitus. Laudoitus ei ole lattiasta kattoon, vaan noin kolmenkymmenen sentin verran on sokkelia filmivanerista. Lattiaan rimojen päälle tuli filmivaneri ja kattoon pinkopahvi. Lisäksi kanalan takaseinä on osittain päällystetty pinkopahvilla, koska takaseinällä sijaitsee orret – tämä ratkaisu siksi ettei kanat paskoessaan sotke lautaseinää (pinkopahvin voi siis vaihtaa sen muututtua törkyiseksi). Lisäksi seiniin on toki tehty tuuletusreikiä ja sähkötöitä ei tarvinnut tehdä, koska tilassa oli entisestään pistorasiat ja valo. Myös ovi on lisäeristetty finnfoamilla ja talveksi ikkunaan (joka toimii kesällä kanojen kulkuluukkuna) asennamme tuplalasit paikalleen. Kustannuksista voi heittää erittäin karkean arvion, eli raksamateriaaleihin ja tuuletus- ja lämmityshärpäkkeisiin sai uppoamaan ainakin kuutisen sataa euroa. Siihen päälle tulee totta kai muita kustannuksia esimerkiksi orsista, pesistä ja kaikesta muusta tarpeellisesta.

remppaa(sisäänkäynti).JPG

remppaa.JPG

Riittävän lämpöeristyksen lisäksi kanalaan tarvitaan talviaikaan lämmitys. Telkänrannan mielestä lämpötilan olisi hyvä olla reilusti yli kymmenen astetta, mutta todellisuudessa ”tavallisille kanoille” (siis maatiaiset ja sellaiset sekoitukset kuin vaikka meilläkin on) riittää mainiosti alhaisempikin lämpötila. Nyrkkisääntönä voi pitää, että vesi ei saa jäätyä. Me pyritään pitämään lämpötila noin 8-10 asteessa ja lämmittimenä meillä toimii kaksi sähköpatteria (huomioitava paloturvallisuus ja että patteri tai mikä tahansa muu lämmitin on sopiva pölyiseen tilaan). Olemme myös hankkineet ns. lämpötilavahdin, johon voi asentaa haluamansa lämpötilan – kun lämpötila laskee alle kyseisen rajan napsahtavat patterit automaattisesti päälle. Muita vaihtoehtoja lämmönlähteeksi on esimerkiksi lämpölamput tai erilaiset öljylämmittimet. Yhtenä lämmitysvaihtoehtona (ja samalla kanalan kuivikkeena) voi toki toimia myös ns. kestopehku eli käytännössä kanalan lattialle perustetaan komposti. En tiedä millaisen lattiaratkaisun tämä vaihtoehto sitten kanalaan vaatisi ja äkkiseltään ajatellen tulee mieleen, että ehkä lisäksi kuitenkin on oltava jokin varalämmönlähde jos pehku ei käynnisty tai lakkaa toimimasta kesken talven. Omakohtaista kokemusta ei aiheesta ole, mutta kestopehkun perustamisesta ja sen ylläpitämisestä voi käydä lueskelemassa lisää esimerkiksi täällä tai täällä.

Todella kovilla talvipakkasilla olemme myös naulanneet kanalan oven eteen ulkopuolelle roikkumaan maton lämmönhukan vähentämiseksi ja tarjoilemme kanoille veden ja kotiruuan jämät lämpöisenä (ei tietenkään kuumana). Luulen, että lämmöneristyksen ja lämpöpatterin lisäksi meidän kanalamme lämpimänä pysymiseen vaikuttaa myös se, että kanalatila sijaitsee ison rakennuksen keskellä – seinistä siis vain yksi on ulkoseinää, muiden kolmen takana on varastotiloja (joskin lämmittämättömiä).

Kanat kestävät hyvin viileää/kylmää höyhenpeitteensä ansiosta ja voivat ulkoilla vielä pikkupakkasellakin (viime vuonna meillä viipotettiin pihalla vielä joulukuun lopullakin!). Tuulla ei kuitenkaan saa ollenkaan, sillä heltat ja harjat ovat todella herkkiä paleltumaan vaikka kana muuten pärjäilisikin. Keskellä talveakin ja kevättalvella jos lämpötilat suosii me yritetään tarjota kanoille ulkoilumahdollisuutta, mutta lumi on jotain toooodella pelottavaa ja kaikintavoin arvelluttavaa, joten rouvat useimmiten käy vaan lähinnä luukulla kääntymässä ja katsomassa, että en muuten varmaan tuu. 😀

DSC_0006 (6).JPG

No joskus ollaan hurjia! Lumikana. 😀

IMG_9504.JPG

Kanalan ilmanlaatu vaikuttaa kanojen viihtyvyyteen ja erityisesti terveyteen suuressa määrin. Merkittävämpiä ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä on kolme: kanalassa olevan lannan määrä, kanalan lämpötila ja ilmanvaihto. Huono ilmanlaatu tutkitusti lisää merkittävästi erilaisten sairauksien ja käyttäytymishäiriöiden puhkeamista (mm. silmäsairauksia ja hengitysvaikeuksia) ja vastaavasti riittävä ilmastointi vähentää bakteerien ja virusten määrää ilmassa ja näin ollen pienentää tautiriskiä.

Ilmanvaihdoksi pienkanaloissa saattaa riittää luonnollinen ilmanvaihto eli kanalan seinään tehdään ilman sisääntuloaukko tai pari lattiatasoon (mutta ei pesien tai orsien läheisyyteen, kanat ovat herkkiä vedolle) ja poistoputkeksi katon läpi kulkeva pystysuora kattotorvi (meillä ei ole mahdollista laittaa katon läpi, koska iso varastorakennuksemme on kaksi kerroksinen, mutta poistoputken aukko on seinässä aivan katonrajassa). Olemme kuitenkin tehostaneet ilmanvaihtoa hankkimalla poistoputkeen koneellisen tuulettimen. Napsautamme tuulettimen päälle vasta syksyllä kun kanat siirtyvät olemaan enemmän ja/tai kokonaan sisätiloissa, kesällä kanalan tuuletukseksi riittää se kun ikkuna on auki 24/7.

Toimivan tuuletuksen lisäksi helpoin tapa pitää ilmanlaatu hyvänä on tietenkin siivous. Talviaikaan kuivikkeet tulee vaihtaa ainakin parin viikon välein ja tasoilla sekä kakkalaudalla olevat kakkakököt siivotaan päivittäin. Myös lämpötilalla on vaikutusta – mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän kakkakököistä kohoaa ammoniakkia ja muita kaasuja. Siinä vaiheessa kun ammoniakki ihmisen nenään tuoksahtaa on suositusten raja jo paukkunut yli ja kanoilla ikävät oltavat. Pahalle haiseva ja ummehtunut kanala EI siis ole normaalia (vaikka tokihan pjaska haisee) eikä siivousvälejä ole hyvä pitkittää liiaksi.

Kanalan ilmankosteutta tulee myös seurata. Meillä on kanalan seinällä mittari, joka lämpötilan lisäksi kertoo ilman kosteusprosentin. Kanalan sopiva suhteellinen kosteus on 60-75%. Jos kosteus ylittää tai alittaa nuo rajat voi siitä aiheutua kanoille terveysongelmia, lisäksi kosteassa muhii ja viihtyy loiset ja muut ökkimönkiäiset. Myös kanalan kosteutta voidaan säädellä siivouksella, tuuletuksella ja lämpötilojen muutoksilla.

Tässä kanankopin sisäkuvat molemmista suunnista. Kesäinen ”sisustus” on karu ja ankea, koska kaikki kiva tapahtuu ulkona. Mutta näistä kuvista näkyy ilmanvaihtoputkien/aukkojen sijainnit sekä sähköhässäkät. Suositeltavaa olisi suojata myös sähköjohdot kanoilta, mutta meillä eivät ole kiinnostuneet milläänlailla johdoista…

DSC_0591.JPG

DSC_0596.JPG

Riittävä valo on tärkeää kanan hyvinvoinnille ja valoisuus/hämäryys antaa kanan silmissä paikoille eri merkityksiä – esimerkiksi hämärässä on turvallinen paikka munia ja valoisassa paikassa taas tapahtuu kaikkea kivaa ja aktiivista. Ikkunoilla on tärkeä osuus kanalan valaistuksessa ja lamppuna paras on hehkulamppu tai LED-valo. Kanojen näköaisti on erilainen kuin esimerkiksi ihmisillä ja tästä syystä loisteputkivalaistusta ei kanalaan suositella – kana näkee sen todella välkkyvänä ja saattaa stressaantua siitä.

Vuorokauden valoisan ajan pituus vaikuttaa kanan päivärytmiin ja erityisesti munintaan. Syksyllä, kun valoisa aika luonnollisesti vähenee, kanat lakkaavat munimasta ja niiden sulkasato alkaa. Keväällä kun päivän pituus nousee 12-14 tuntiin aloittaa kana taas munintansa uudestaan. Keinotekoisesti tämän munintatauon voi toki estää kokonaan lampuilla lisäämällä valon määrää myös talvella (kiellettyä kuitenkin pidentää valoisan aikaa yli 16-tuntiseksi vuorokaudessa!), mutta minun mielestäni se on väärin. Me kuitenkin puututaan pienesti luonnon kulkuun siten, että kunhan kaikki kanat ovat pitäneet sulkasatonsa ja taukonsa alamme lisätä valon määrää, jottei munintatauko olisi ihan hillittömän pitkä. Valon määrää lisätään hitaasti, puolella tunnilla viikossa.

Meidän kanalassa on vain yksi pienehkö ikkuna, joten lisävalaistusta tarvitaan. Kana ei liiku pimeässä (tästä syystä hyvä käydä myös ”iltakierrolla” tarkistamassa, että kaikki kanat ovat varmasti ehtineet orrelle yöksi) ja koppi olisi etenkin syksy- ja talviaikaan aivan liian pimeä. Olemme hankkineet lamppuun ajastimen, jottei meidän tarvitse itse muistaa sytyttää ja sammuttaa valoa + vuorotyötä tekevänä asian hoitaminen olisi muutenkin mahdotonta. Talviaikaan valo palaa n. 8 tuntia vuorokaudessa, kevättä kohti valoa lisätään ja kesällä riittää luonnonvalo.

Ainakin omien kanojen kohdalla olen huomannut, että niillä toimii sisäinen kello. Olivat ne sitten tarhassa tai viipottivat vapaana pihalla, niin aikalailla kellon tarkasti ne kipittävät takaisin sisään ja orsille kökkimään kuin nakutettuna, ennen kuin on liian pimeää. Edesmenneellä Esa-kukolla puolestaan oli jotain sisäisessä kellossa vinksallaan – se kiekui aina aamukolmelta, oli valoisaa tai ei. Monia hupaisia hetkiä sai kokea baarista kotiin aamuyöllä kömpiessään kun keskellä pimeää talviyötä kuului kanakopista, jotta kukkokiekuu! 😀

Esa rouvien kanssa pöperön ääressä. Kuva otettu talvella kun kerta ruokailu tapahtuu sisällä 🙂

IMG_9043.JPG

Orret ovat nukkumista varten. Kanat hakeutuvat luonnostaan nukkumaan korkealle, se on sisäsyntyinen tarve ja siihen on koppia suunniteltaessa vastattava. Parasta orsimateriaalia on (luonnon)puu ja orren paksuudellakin on väliä. Keskikokoisten kanojen, niin kuin meilläkin on, jalalle parasta on n. 4 cm paksu orsi ja muodoltaan sen on oltava pyöreähkö ja päältä litteä, ei teräviä kulmia. ”Vääränlaiset” orret voivat aiheuttaa erinäisiä jalkaongelmia. Orren/orsien pituus riippuu kanojen määrästä. Telkänrannan mukaan suositeltavaa on varata orrelle tilaa n. 25 cm per potpotti (eläinsuojelulain mukaan riittää vähintään 15 cm, mielestäni liian vähän). Potpotit tuppaavat kyllä nukkumaan kylkikyljessä, mutta riittävä tila mahdollistaa ongelmattoman siirtymisen orrelle/orrelta pois ja pitäähän sitä saada siipiään venytellä ennen yöpuulle käyntiä…Meillä on kanoille tarjolla kolme ortta. Yksi sivuseinällä ja kaksi päätyseinässä siten, että toinen on korkeammalla ja lähempänä takaseinää ja toinen edessä hieman matalammalla. Pääasiassa meidän parven nukkumisjärjestelyt näyttävät menevän niin, että ylimpänä keekoilee kukko molemmissa kyljissään lempparikanat, alemmalla orrella sitten koisii teinit tai muuten nokkimisjärjestyksen alimmaiset.

Orsien paikkaa valittaessa on otettava huomioon valo sekä se, että kanat ulostavat (paljon) orrella istuessaan. Valo vaikuttaa asiaan siinä mielessä, että jos kanalassa on vain yksi luonnonvalon lähde (niin kuin meillä ikkuna) voi orret sijoittaa vaikka vastakkaiselle seinälle – näin hämärämpi tila jää pesäpaikkojen käyttöön. Kanalan siistinä pitämisen helpottamiseksi olemme viritelleet orsien alle kakkalaudan. Näin orrella ollessaan kanojen kakkakökköset tippuvat laudalle, josta ne on helpompi esimerkiksi puutarhalapiolla siivota pois kuin lattialta purujen seasta. Tämä pidentää purujen vaihtoväliä kun orren aluset eivät ole jatkuvasti täynnä skeidaa ja parantaa totta kai ilmanlaatua ja muuta mukavuutta kun päivittäinen siivoaminen on nopeaa ja helppoa. Vielä lisää omaa hommaamme helpottaaksemme hankimme kirpparilta/roskalavalta vanhoja vahakangaspöytäliinoja – olemme nitoneet liinan kauttaaltaan kakkalautaan kiinni, liukkaalta pinnalta kökköjen puhdistaminen on vieläkin helpompaa kuin huokoiselta puulta. Lisäksi, kun liina on riittävän törkyinen, on se helppo irrottaa roskiin ja nitoa uusi liina tilalle.

Pullamössösulkapallokanat :’D

DSC_0036 (2).JPG

Kanoille mieluisin paikka munia on seinällinen ja katollinen laatikko, jossa sisällä on lähes pimeää. Lisäksi munimaan houkuttelee totta kai pehmoinen ja pöyheä alusta, jota kana voi myös halutessaan muokata mieleisekseen. Pesämateriaaleina voi käyttää esimerkiksi kuivaa heinää, olkia tai purua. No, meillä laatikossa ei ole pimeää (tarvittaessa voisi viritellä vaikka verhot pesälaatikon eteen tuomaan hämäryyttä), mutta hyvin on kelvannut. Lähtökohtaisesti kuitenkin pesät kannattaa, jos mahdollista, sijoittaa kanalassa hämärimpään nurkkaan. Sijoittelussa kannattaa myös huomioida se, että kun kana löytää mieluisan paikan munia ei se siitä hevillä luovu. Kannattaa siis yrittää kerralla löytää toimiva ratkaisu niin kanan kuin ihmisenkin kannalta ja samalla myös silmäillä kanalaa sillä silmällä ettei sinne jää mitään kivoja hämäriä soppia, joihin kana hakeutuu munimaan jemmaan…

Alkuun meillä pesäloota sijaitsi lattialla, mutta maksimoidaksemme tilankäyttöä mies nikkaroi uuden pesälaatikon ja kiinnitimme sen seinälle. Näin kanoille vapautui lisää lattiatilaa pesälaatikon alle ja pesälaatikon päälläkin voi hyvin tepastella ja siitä pääsee myös kätevästi kulkemaan orrelle. Tähänkin muuten vinkki; olen nähnyt pesinä käytettävän kanaloissa myös käytöstä poistettuja Ikean expedit-hyllyjä! 😀 Pesien lukumäärä määräytyy kanojen lukumäärän mukaan – jos pesä on yksityinen oma koppero, johon siis mahtuu vain yksi kana kerrallaan mukavasti köllöttelemään, on pesiä oltava vähintään yksi neljää kanaa kohti. Meillä on kuusi kanaa ja munintapesiä on tarjolla kaksi.

DSC_0001.JPG

DSC_0002.JPG

DSC_0594.JPG

Kanalan lattialle laitetaan kuivikkeita monestakin eri syystä. Ensinnäkin ne tietenkin sitovat hajua, ulostetta ja kosteutta ja pitävät kanalan siistinä/helposti siivottavana kun ne vain vaihdetaan tarvittavan usein, lisäksi talviaikaan kuivike totta kai osaltaan toimii lämmöneristeenä ja pitää yllä hyvää ilmanlaatua. Toisekseen kuivikkeet liittyvät vahvasti kanojen hyvinvointiin – kanat haluavat kuopia jaloillaan ja tutkia nokallaan ihan koko ajan ja tämä ilo on niille suotava. Kesällä, kun kanat ovat ulkona, emme laita kopin lattialle kuiviketta kuin sen verran, että lattia peittyy (lue: kakkakököt eivät tinttaannu paljaaseen lattiaan), mutta talvisin purua laitetaankin sitten reilu kerros. Usein kanalan siivouspäivinä kippaamme keskelle lattiaa hillittömän läjän purua, jonka kanat saavat sitten itse levitellä pitkin mökkiään. Näin yhdistyy hupi ja hyöty! 😀 Talvella vaihdamme kuivikekerroksen kokonaan uuteen noin parin viikon välein, kesäisin todella paljon harvemmin.

Parasta kuiviketta lukemani mukaan on joko puru tai purun ja turpeen sekoitus, tarvittaessa sekaan voi lisätä myös ulkokäymälöiden ”hajusieppoa”. Yksistään olkea ei suositella kuivikkeeksi, koska se ei sido kunnolla kosteutta. Pelkkä turve puolestaan pölisee paljon ja märkänä tuppaa pakkautumaan hyvin tiiviiksi, jolloin kanat eivät pääse kuopimaan ja kylpemään. Meillä käytössä on ihan vain purua ja se on todettu hyväksi ja riittäväksi tässä kolmen vuoden aikana. Mielellään tyhjentäisimme myös purun sekaan tuhkat uunista (ennaltaehkäisee öttiäisiä, suositeltavaa lisätä kanojen kylpypaikkaan!), mutta sekin pölisee mahdottomasti.

Kanalaa suunniteltaessa kannattaa siis miettiä kuinka puhtaanapito hoituu helpoiten, eli pääseekö ovelle esimerkiksi kottikärryjen kanssa purunvaihtopäivinä ynnä muita sellaisia käytännön asioita.

Yleisesti kanakopin sisustuksessa tulee totta kai huomioida turvallisuuden ja käytännöllisyyden lisäksi myös se, että ympäri vuoden kanojen pito merkitsee myös sitä, että talviaikaan kanat kökkivät siellä mökissä 24/7 parin/muutaman kuukauden ajan. Kuinka siis maksimoida tila siten, että liikkumatilaa on mahdollisimman paljon, mutta kuitenkin myös suojaa on saatavilla. Itse olemme yrittäneet vaikuttaa asiaan esimerkiksi jo mainitulla pesäkoppiratkaisulla – se tarjoaa liikkumatilaa eri tasoilla. Tässä tarkoituksessa, puhtauden lisäksi, toimii hyvin myös orsien alla oleva kakkalauta – sen päällä voi hengailla, mutta erityisesti se mahdollistaa orsien eli kakkalaudan alla lattialla hengailun ilman vaaraa niskaan tai ruoka-astioihin tippuvista kakkapommeista. Suojaa ja piilopaikkoja kanoille voi talvella tarjota esimerkiksi virittelemällä havunoksia kanalaan – plussana kiva tuoksu. Ruoka- ja juoma-astioiksi voi yrittää kehitellä roikkuvia ja/tai seinään kiinnitettäviä (mutta myös helposti irrotettavia puhdistusta varten) astioita lattiatilan vapauttamiseksi. Luovuutta kannattaa käyttää! Esimerkiksi tämä on mielestäni ihan hillittömän nerokas ratkaisu, jonka aiomme itsekin joskus toteuttaa jos vastaan sattuu tulemaan ilmaista/edullista putkenpätkää! 😀

Kuva lainattu täältä

ChickenFeederOBN.jpg

Kanojen kulkureitit kopista ulkotarhaan ja takaisin voi järjestää monella tavalla – tämä tietenkin riippuu siitä millainen koppiratkaisu on. Pääasia, että kulkuluukun sijainti on kanoille helppo ja turvallinen kulkea ja luukun koon on hyvä olla vähintään 30cm x 30cm. Meillä kanat kulkevat ikkunasta. Sisäpuolelle emme ole laittaneet minkäänlaisia tikkaita tai muita virityksiä, pääsevät vaivattomasti hyppäämään ikkunalaudalle ja siitä ulos. Tarhan puolella ikkunasta on kulkuramppi, sillä pudotus on jo huomattavasti korkeampi. Tämän lisäksi olemme suojanneet ikkunan sisäpuolelta verkolla törmäysvahinkojen välttämiseksi ja ikkunassa on myös salpa, joka pitää sen auki. Ei siis pääse reuhottamaan tuulella ja paiskautumaan kiinni. Kesällä ja syksyllä/keväällä kun kelit ovat vielä plussan puolella on ikkuna auki 24/7, pääsevät siis kulkemaan miten tahtovat. Säiden kylmettyä suljemme luukun yöksi. Me ihmiset kuljetaan koppiin ovesta. 😀

20160310_113959.jpg

Kanojen ulkotarha on meillä noin 10 neliön kokoinen, tämän lisäksi saavat valvotusti riekkasta myös irti pitkin tonttia. Tarhan rakentamista en nyt tässä sen tarkemmin ala kuvailemaan ja selittämään, siihen löytyy varmasti ohjeistuksia ihan vaikka googlettamalla. Sen verran kuitenkin sanon, että seinät on viiskyt millistä kanaverkkoa ja verkko olisi hyvä kaivaa ja taivuttaa myös maan alle ettei pedot pääse kaivautumaan tarhaan. Lisäksi seinien alaosaan olemme laittaneet tiheämpää verkkoa, koska pikkutiput olisivat mahtuneet karkaamaan kanaverkon silmästä pelottavaan ulkomaailmaan. Katto on osittain kanaverkkoa (alkuun tilapäisratkaisuna oli ihan vain rastasverkolla, mutta se lerpotti rumasti, se ei kestänyt edes ensilunta ja lisäksi siinä oli vaarana, että pikkulinnut tarttuu kiinni) ja osittain valokatetta. Sadesuojaa siis pitää olla tarjolla. Katto on hyvä olla tarhassa ihan jo siitäkin syystä, että se suojaa pedoilta (ja psst, kanat lentää ja joskus ruoho voi olla vihreempää aidan toisella puolella…) ja siksi, että katettu tarha mahdollistaa ulkoilun myös kanojen ulkomaliikkumiskiellon aikana. Ai että mikä kielto? No, kanojen pitäjän tulee ottaa huomioon mahdolliset määräykset, jotka koskevat siipikarjan pitämistä ulkona. Määräykset ovat voimassa keväällä lintuinfluenssaviruksen leviämisen estämiseksi, yleensä maaliskuusta kesäkuuhun.

IMG_8054.JPG

IMG_8056.JPG

Tarhan sijainnin tulee olla suojaisa niin pedoilta kuin myös paahtavalta auringolta. Meillä auringolta suojaa tarhan ulkopuolella runsaana kasvavat pensaat. Jos suunnittelet jotain kivoja istutuksia tarhan sisäpuolelle, mielessäsi siintää villiviinit kiemurtelemassa seinustoilla ja jokin kiva iso padallinen kukkia – unohda. Kanat tuhoavat kaiken. 😀 Noin muuten tarhakin toki kannattaa ”sisustaa” niin, että kanojen on hyvä olla. Meillä tarhassa on mm. pitkä orsi, johon kaikki mahtuvat kököttämään halutessaan ja Ahti pääsee kajauttamaan aamulaulunsa. Lisäksi kylpemistä varten on oma pehmeällä hiekalla täytetty nurkkaus (kylpemistä varten voi myös viritellä esimerkiksi vanhoja lasten ammeita tai auton renkaita – tai sitten sen kukkapadan, takuuvarmasti löydät sieltä kanan kylpemästä!) ja jonkinnäköisiä suojapaikkojakin/näkösuojia olisi hyvä olla. Kana siis tuntee tällöin olonsa turvalliseksi kun ei ihan aakeella laakeella tarvii viipottaa. Meillä keskellä tarhaa tojottaa pikkuruinen pihlajan taimi (toistaiseksi hengissä), mutta jos tarhaan ei ole mahdollista istuttaa puita/pensaita niin suojaisina etappeina voi olla sinne tänne ripoteltuna esimerkiksi olkipaaleja tai muuta sälää.

IMG_9526.JPG

Meille ihmisille tarhaan on kaksi sisäänkäyntiä. Pääovi on totta kai heti tarhan etuosasta, josta kuljemme sisään-ulos hoitamaan päivittäisiä askareita ja hoitotoimenpiteitä. Omaa hommaamme helpottaaksemme teimme oven myös tarhan takaosaan – sieltä pääsemme kätevästi tyhjentämään kanojen syömättä jääneet ruuat tontin takalaidalla sijaitsevaan kompostiin. Tarhaa suunnitellessa kannattaa siis miettiä kuinka kokonaisuudesta saa mahdollisimman käytännöllisen myös itseään ajatellen.

Lisäksi heti potpottilan tuvan vieressä on oiva varastotila, johon mahtuu hyvin talteen kanojen ruuat, purut ja muu sälä. Varaston sisäänkäynti sijaitsee myös kanojen tarhan sisäpuolella, joten siinäkin mielessä tilat on käytännölliset kun ei tarvitse raahata tontin toiselta laidalta milloin mitäkin tarpeellista ja varoa karkuuttamasta arvon fouvia…Nämä nimittäin kaahottavat tarhan ovella joka kerta vastassa kun sinne menee, sillä lähestyvä ihminen = herkkuja tai vapautta. 😀

DSC_0598.JPG

Lopuksi esittelen vielä yhden oman pikkukanalan tärkeimmän lisävarusteen – kanankatselunpenkin! Sellainen kannattaa laskea mukaan budjettiin myös, tulee erittäinkin tarpeeseen ja kovaan käyttöön. 😀 Tämä nurkkaus onkin suosikkini meidän tontilla.

DSC_0001 (4).JPG

Yritin tähän nyt saada kasaan mahdollisimman tiiviin ja hyvän tietopaketin. Jos kuitenkin unohdin jotain tosi olennaista tai joku juttu kaipaa tarkennusta, niin kyselkää kyselkää. Voin jutella kanoista ja kanalasta kyllästymiseen asti! 😀 Ai niin ja meidän ihan eka pikkukanalahan oli jo edellisessä asuinpaikassamme v. 2013-2014, siellä ei ollut näin hulppeita tiloja tarjolla. Perustimme kanalan vanhaan leikkimökin rähjään, jonka saimme ilmaiseksi kaverin pihasta. Jos joku haluaa kuulla ja nähdä kuvia sen sorttisesta ratkaisusta, niin toivetta saa esittää kommenteissa – ja muitakin toiveita otetaan vastaan. 🙂 Mietinkin jo, että pitäisköhän jonakin päivänä kirjoittaa vielä jokin ”tätä et ehkä tiennyt kanoista x jotain” –lista. 😀

Lähteet tekstissä:

Helena Telkänranta – kanojen maailma

https://www.evira.fi/elaimet/usein-kysyttya/muistilista-kesakanojen-pitajalle/

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100673

Oma kokemus 😀

 

Kommentit (3)
  1. Ihana kanala, ja mukavasti tilaa kanoilla liikuskella ulkotarhassa. Nuo valokatteet tuovat varmasti myös kivasti valoisuutta ja suojaa sateelta. Todella tunnelmallisia kuvia muuten!

    https://akiro.fi/valokatteet-ja-kennolevyt/

  2. Kannatan kaikkia mahdollisia lisäkirjoituksia aiheesta!! Ja säännöllisesti kuulumisia potpoilta 😀 Mun pitää nyt ruveta katteleen tota meiän piharakennusta sillä silmällä, et mikä ois paras ratkasu kanalaksi, vaiko sitten joku semmonen leikkimökkimeiniki. Meillä on tossa piharakennuksessa kaksi varastotilaa, mut ne on ihan täynnä romua nyt. Täytyy ruveta tutkimaan mitä kaiken krääsän alta löytyy!

    Hei ihan mielettömän hyvin toteutettu toivepostaus, tai postaukset siis, kiitos kiitos kiitos! 

    1. Lämmitykseen menevän sähkönkulutuksen ja oman mukavuuden kannalta (leikkimökit tuppaa olemaan aika pieniä ja ahtaita = epäergonomisia) kannalta suosittelen ennemmin muuttamaan varastoa kanalaksi, mutta ei se leikkimökkikään ole mikään mahdoton rasti. Siis ainakaan yhden talven kokemuksella. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *