Vedetään-hatusta-uunimunakas (+ miksi darra kestää nykyisin kaksi päivää?)

Lauantaina oli bileeeeet, jotka aiheuttivat ensin pienimuotoista paniikkia allekirjoittaneessa, mutta osoittautuivat ihan sikasikahauskoiksi (ja tekoripset lensi bilepaikan roskikseen ennen baariketkutuksille lähtöä, ei enää kestäny hermo). Mutta miksi, oi miksi ja MILLOIN sitä itsestä on kuoriutunut niin vanaha riähkä, että kaksipäiväiset tarkoittaa nykyisin ihan jotain muuta kuin ennen…

Lauantai-ilta vs. maanantai-ilta. Oh noes…

No jokatapauksessa, sunnuntai-aamuna  iltapäivänä kerättyäni itseni sängyn pohjalta syntyi vedetään-hatusta-uunimunakasta. Pakastimen tyhjennykset jatkuivat siis jäätävästä olotilasta huolimatta.

Vuokaan heitin pakastimesta kaivetun paketillisen vanhan ajan nakkeja (muutama saattoi eksyä kitusiin esimaistelun merkeissä sellaisenaan), kourallisen vihreitä pitkiä papuja ja kourallisen maissia. Lisäksi silppusin mukaan punasipulin ja vihanneslootaan unohtuneen puolikkaan paprikan ja komeuden kruunasi fetan jämät. Tykkään itse oikein mehevän paksusta uunimunakkaasta, ja koska talven jäljiltä kananmunatehdas alkaa taas painaa duunia täyttä höyryä, niin 2,5 desin kolmen juuston kermaan upotin en sen vähempää kuin kymmenen kananmunaa. Kaadoin kerma-munaseoksen täytteiden päälle, pyöräytin sekaan pippurisekoitusta myllystä ja annoin munakkaan muhia 200 asteessa reippaan puolisen tuntia.

Kuva valmiista on maailman rumin eikä juurikaan herätä ruokahalua, sillä en krapuloissani nälkäisenä jaksanut säätää. Kuva napattu ihastuttavassa liesarin valossa ja sen on näkönenkin. Vaan makuhan se on tärkein ja tuolla hetkellä myös suolainen, mehevä, rasvaa tihkua ape oli justiinsa eikä melkein nappiin!