Helsinki Cine Aasia 2020: Only the Cat Knows & Way Back Home
Helsinki Cine Aasiaa vietettiin jo maaliskuun puolivälissä, juuri niihin aikoihin, kun korona-virus alkoi huolestuttaa ihmisiä enemmän ja hallitus aloitti erityisjärjestelyiden pohtimisen ja asettamisen. Olen kuitenkin onnellinen, että kaikesta huolimatta festivaali onnistuttiin järjestämään erikoistoimenpiteiden avulla ja ihmiset oikeasti noudattivat turvavälejä salissa eivätkä tulleet elokuviin kipeinä. Kävin siis katsomassa nämä kaksi ihanaa elokuvaa jo maaliskuussa, ja sen jälkeen onkin ollut kovin hiljaista elokuvien saralla.
Viime aikoina olen kunnostautunut enemmän tv-sarjojen katselussa ja käyttänyt tämän ylimääräisen vapaa-ajan hyväkseni opettelemalla kokkailemaan ja käyden ulkona pitkillä kävelylenkeillä. Loput kevään festareistahan peruttiin hallituksen ohjeiden mukaisesti, ja osa siirrettiin syksyyn. Elokuvan harrastajana se oli kova isku ja olenkin pohtinut sitä miten ihmiset ja festarit selviävät tämän vaikean ajan ylitse. Mutta onneksi rajoitustoimenpiteet ovat toimineet, ihmishenkiä on onnistuttu säästämään ja varmaan pian taas pääsemme nauttimaan elokuvista teattereihin. Suomalaiselle se tuntuu vain kivalta ajatukselta, että jatkossa teattereissa on enemmän tilaa. Sen sijaan teatterin omistajalle se ei varmastikaan ole yhtä ihana ajatus, jos se tietää sitä, että yrityksen kannattavuus heikkenee. Vain ajan myötä näemme miten tässä käy.
Mutta sitten itse asiaan.
Only the Cat Knows on japanilainen draamakomedia pariskunnasta, joka on ollut jo vuosikymmeniä naimisissa. Vaimo, Yukiko, viettää päivät pitkät kotona järjestelmässä kotia, kokaten ja tietysti viettäen aikaa rakkaan kissansa kanssa. Aviomies, Masaru, taas käy edelleen töissä, pelaa shogia paikallisella kerholla ja tiuskii vaimolleen. Kaikki muuttuu ja parin dynamiikka kokee kovan kolauksen kun Yukikon kovin rakastama kissa katoaa. Hän palkkaa kissaetsivän auttamaan kissan etsinnöissä. Samalla paljastuu, että Masarun työpäivät eivät olekaan kuluneet toimistolla, vaan toisen kanssa naisen kanssa kahvilassa. Yukiko alkaa harkita avioeroa. Pian paikalla ovat lapset hääräämässä ja auttamassa vanhempia löytämään toisensa uudelleen.
Only the Cat Knows oli ihanan sympaattinen elokuva arjesta, rutiineista ja siitä miten pienikin muutos voi paljastaa ihmisistä uusista puolia ja asioita. Ihmiset niin helposti tippuvat omiin poteroihinsa ja unohtavat kommunikoida tunteitaan ja ajatuksiaan toiselle osapuolelle.Häpeä, huono itsetunto ja kykenemättömyys kommunikointiin johtavat monen avioliiton kriisiin ja sitä myöten eroon.
Elokuvassa käsitellään sympaattisella tavalla ikäihmisten avioeroja, tunteita ja tahtotiloja. Onko vanhemmilla oikeus omaan elämäänsä? Miten pitkään pitää pitää kulisseja yllä lasten vuoksi? Kuinka selittää omalle jälkipolvelleen omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, kun ne ovat olleet haudattuina vuosikymmeniä. Yukiko on aina asettanut muut itsensä edelle. Nyt hän vihdoinkin löytää oman äänensä ja saa sen kuuluviin. Samalla Masaru kamppailee omien tunteidensa kanssa, kuinka myöntää omat riittämättömyyden tunteensa, kun miehet ovat sukupolvien ajan kasvatettu olemaan vahvoja, tunteettomia ja tuomaan leivän perheen pöytään.
Mutta kuten aina kriiseistä selvitään, jos niistä halutaan selvitä. Pariskunta onnistuu vihdoinkin vuosien jälkeen avaamaan tulehtuneen keskusteluyhteytensä ja puhumaan juuri niistä vaikeista asioista, joista olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten. Ja lopulta kissakin palaa kotiin retkiltään.
Pisteet: 3.5/5
Genre: Draamakomedia
Ohjannut: Kobayashi Shotaro
Käsikirjoittanut: Honcho Yuka, perustuen Nishi Keikon mangaan
Pääosissa: Baisho Chieko, Fuji Tatsuya, Ichikawa Mikako
Julkaisupäivä: 10.5.2019, Japani
Levitys: The Klock Worx
Lue lisää: https://www.imdb.com/title/tt9486162/
TW / CW: Seksuaalinen väkivalta
Way Back Home on eteläkorealaisen naisohjaaja Park Sun-joon esikoisohjaus, jossa hän kertoo siitä kuinka raiskaus muuttaa naisen elämän. Kymmenen vuotta sitten Jeon-won raiskattiin ja hän ei koskaan kertonut tapauksesta miehelleen Sang-woonille. On valitettavan yleistä, että naiset salaavat sen että heidät on raiskattu tai että he eivät välttämättä kerro poliisille tapauksesta. Uhrin häpeä ja syyllisyyden tunne ovat liian raskaita taakkoja kantaa jaettavaksi.
Jeon-won on kantanut tätä raskasta tapausta mielessään 10 vuoden ajan, kunnes poliisi ottaa häneen yllättäen yhteyttä. He ovat löytäneet syyllisen. Siitä alkaa tapahtumasarja, joka sekoittaa Jeon-won elämän. Yhtäkkiä hänen kipein muistonsa ja kamalin tapahtuma on se, josta koko lähipiiri keskustelee ja jopa kinastelee siitä miten asia pitäisi hoitaa tai kuinka siitä pitäisi keskustella. Sang-woon on järkyttynyt vaimonsa salaisuudesta ja ei oikein tiedä kuinka hänen pitäisi suhtautua asiaan tai miten hän voisi käsitellä sitä.
Park Sun-joon kuvaa kauniisti, rauhallisesti ja koskettavan musiikin säestyksellä Jeon-wonin tunteiden käsittelyä. Hän kulkee kuin unessa elämässään, toistaen samoja rutiineja. Jeon-wonin pikkusisko karkaa kotikylästään pakottaen isosiskonsa palaamaan kotiinsa ja käsittelemään tuskaansa. Käydään lempeitä keskusteluita, kävelyitä, tehdään ruokaa ja sovitellaan. Koko elokuva on harmoninen, rehellinen, raastava ja kuvaa hyvin sitä miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat asioihin. Ehkä tarinan opetuksena on se, että oli kokemus miten tuskallinen tahansa niin siitä selviää parhaiten kun on joko kehen luottaa ja joku kenen kanssa keskustella siitä ja käsitellä kipeitä muistoja.
Erityisen surullista on se, että maailmassa on yhä naisia, jotka kohtaavat nämä asiat täysin yksin, ilman mitään suojaverkkoa.
Pisteet: 4/5
Genre: Draama
Ohjannut: Park Sun-joo
Käsikirjoittanut: Park Sun-joo
Pääosissa: Han Woo-yun
Julkaisupäivä: 5.10.2019, Etelä-Korea
Levitys: Monsoon Pictures
Lue lisää: https://www.imdb.com/title/tt11627120/