Mitä sanoa, kun ei tiedä mitä sanoa?

CW / TW: Rasismi, poliisiväkivalta, epätasa-arvo, valkoisten ihmisten typeryys

Tämä kevät on varmasti ollut monelle rankka.

Koronaviruksen tuomat rajoitukset, taloudellisen tilanteen heikkeneminen, Australian metsäpalot ja nyt Amerikassa tapahtunut rasistinen murha ja sen aiheuttamat protestit, ja poliisien väkivaltainen vastaus protesteihin on väsyttänyt, raivostuttanut, huolestuttanut ja pelottanut ihmisiä.

Poliisien suorittama väkivalta, rasismi ja epätasa-arvo eivät enää jaksa yllättää minua. Ne surettavat minua kyllä ja saavat minut tuntemaan itseni voimattomaksi. Valitettavasti rasismia ja seksismiä on yhä edelleen ja se tuntuu näin naisen näkökulmasta olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. En ymmärrä miten kukaan kehtaa sanoa, että Suomessa ei olisi rasismia ja tasa-arvotyötä ei tarvitse enää tehdä. Että ei ole tarvetta feminismille ja oikeastaan sen on valkoinen mies, ketä tässä nyt sorretaan.

Kaikki tämä retoriikka on ollut ilmassa vuosia, satoja vuosia. Nykyään se on vain enemmän näkyvää ja julkista, se tulee meille kaikille iholle eikä siltä voi enää ummistaa silmiään, koska kaikki on somessa ja ihmiset jakavat yhä enemmän tietoa ja puuttuvat epäkohtiin. Kuinka moni onkaan kärsinyt hiljaa ja joutunut tyytymään kohtaloonsa menneisyydessä, koska ei ole ollut video-todisteita, ei ole ollut ketään joka olisi taistellut heidän puolestaan!

Yhä edelleen miehet kirjoittelevat, nykyään kanavana on vain some eikä aikakausilehdet, miten naisille ei olisi pitänyt antaa äänioikeutta ja haukkuvat ihmisiä heidän ulkoisen olemuksensa perusteelta. Ihmiset typistetään koon, ihon värin, hiuksien värin, tai muun ulkoisen tekijän perusteelta ja siten mitätöidään heidän tuomansa viesti. Koska ei keksitä mitään muuta vastausta, niin aletaan haukkumaan ulkonäköä ja persoonaa. Ei ole ihmekään, että ihmiset eivät uskalla sanoa mitään. Jos nainen puhuu vähäsenkin liikaa julkisesti on hänen laatikkonsa heti täynnä vihapostia ja tappouhkauksia.

Viimeiset pari viikkoa olen seurannut ahkerasti uutisia, sosiaalisen median kirjoittelua, lukenut artikkeleita ja katsellut videoita ja kuvia Amerikan protesteista. Olen oppinut niin paljon uutta ja tajunnut asioita aivan uusista näkökulmista, joita en ole koskaan ennen edes osannut ajatellut. Olen myös miettinyt erittäin paljon omaa käytöstäni, tapaani puhua ja reagoida asioihin. Olen tehnyt paljon virheitä. Virheitä, joista tunnen syyllisyyttä. Olen nyt kuitenkin tehnyt vakaan päätöksen muuttaa omaa käytöstäni ja tapaani kuluttaa.

Minun oli jo pakko poistaa Jodel, koska tuntui siltä että siellä pyöri joka päivä samat ihmiset kirjoittelemassa naisvihaa pursuavia ja rasistisia kommenttejaan. Enkä voi uskoa, että vielä vuonna 2020 meidän tarvitsee kertoa ihmisille, miten toisia pitää kohdella, mikä on okei ja mikä väärin, että vieläkin pitää selitellä näitä samoja asioita, uudelleen ja uudelleen. Miten me ei olla vieläkään opittu? Miten ihmiset edelleen, siis nuoret aikuiset ihmiset, käyttävät rasistisia sanoja ja haukkuvat ihmisiä.

Vaikka olen itse etuoikeutettu valkoinen nainen ja koen vaikeaksi puhua näistä asioista, koska eihän rasismi minua kosketa niin en jaksa enää olla hiljaa! Olen pelännyt liian kauan, että jos otan kantaa asioihin niin leimaannun, en saa enää töitä, ihmiset suhtautuvat minuun negatiivisesti ja joudun jonkun some-pommituksen kohteeksi.

Mutta jos minusta tuntuu tältä, niin miltä niistä ihmisistä, jotka kokevat rasismia ja sortoa joka päivä tuntuu?

On järkyttävää ja hirvittävää ajatella sitä. En pysty käsittämään miten nämä ihmiset ovat jaksaneet. Ja ymmärrän 100 % sen miksi ihmiset ovat nyt kaduilla ja osa käyttäytyy fyysisesti siellä, koska asiat eivät vain voi jatkua näin. Asioiden pitää muuttua!

En ymmärrä miten valkoihoiset ihmiset kehtaavat omalla naamallaan ja nimellään kirjoittaa Facebookkiin rasistisia kommentteja. He keskittyvät täysin muihin asioihin kuin siihen mistä tässä kaikessa on kyse. Miten he jaksavat? Eikö heitäkin jo väsytä? Sen sijaan, että puhuttaisiin poliisien tekemistä murhista, rakenteellisesta rasismista ja siitä miten asioiden pitää muuttua, keskitytään koronavirukseen, vääristeltyihin tilastoihin ja ihan muihin, vääriin, asioihin. Viedään pohja pois siltä, mitä ihmiset yrittävät sanoa, ei edes yritetä ymmärtää. Ollaan enemmän huolissaan festareiden perumisesta kuin ihmisoikeuksista. Helppoahan se on sulkea silmänsä asioilta, jotka eivät itseä kosketa.

Olen myös lukenut valitusta siitä, kun ig:ssä on vain mustia kuvia ja miten on ikävää kun ei voi nauttia hömpästä normaaliin tapaan, että ei jaksa politiikkaa. Itse näen asian siten, että nämä ihmiset ovat osa ongelmaa. Se, että ei halua vaikuttaa poliittisesti on osa ongelmaa: enää ei voi valita olevansa hiljaa, koska hiljaisuus on myös poliittinen päätös. Asiat eivät muutu koskaan, jos ihmiset eivät välitä, käy äänestämässä, opiskele tai lue asioista. Tapoja vaikuttaa on satoja. Osa helppoja ja osa vaikeampia. Jokaisen pitää selvittää se itselleen sopiva tapa muuttaa maailmaa. On hyvä pysähtyä edes yhtenä päivänä vuodessa pohtimaan näitä asioita. Jo se riittää. Itsestäni tuntuu niin absurdilta, että samalla kun iso osa muusta maailmasta seuraa näitä protesteja ja on mukana vaikuttamassa, osa päättää edelleen tarjota alennusprosentteja muodista tai postata kuvan pepustaan ja hästäg blackouttuesday.

Ymmärrän oikein hyvin sen, että kaikki eivät jaksa ja osalla on henkinen kapasiteetti ja kyvykkyys jo muutenkin niin heikolla tolalla, että energiavarat eivät yksinkertaisesti riitä enää tähän taistoon. Näiden ihmisten pitääkin toimia omien henkivarojensa mukaisesti. Mutta se ei myöskään tarkoita sitä, että ihmisellä on oikeus valittaa siitä, että somessa on negatiivista sisältöä. Jokainen ymmärtää sen ettei aina jaksa ja pysty. Silloin pitääkin keskittyä itseensä ja koota itsensä ja yrittää parantua omien mahdollisuuksiensa mukaan, tehdä siten kuin itselle on parasta oman jaksamisen kantilta.

Monelle on kuitenkin liian helppoa sulkea silmänsä ihmisoikeuksilta, koska se ei kosketa omaa elämään: heillä on jo kaikki oikeudet. Mutta nämä ihmiset ovat myös syynä näihin ongelmiin. Silmien sulkeminen, hiljaa oleminen ja selän kääntäminen ovat syitä tälle nykyiselle tilanteelle.

Maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka eivät tule koskaan muuttumaan. Jotka eivät tule koskaan muuttamaan mielipidettään. Eikä ole järkevää takoa päätään seinään, jos se seinä ei siitä oveksi muutu. Toiset ovat hitaampia oppimaan, sisäistämään asioita ja odottavat, että muut tekevät sitä työtä heidän puolestaan. Siksi onkin niin tärkeää, että jokainen kenellä on voimavaroja, ääni, mahdollisuus ja keino vaikuttaa käyttävät niitä hyväkseen ja puhuvat heidänkin puolesta, jotka eivät voi enää puhua tai jotka eivät jaksa enää puhua.

Vähemmistöt tarvitsevat apua ja ystäviä. Meidän kaikkien vastuulla on auttaa heitä, opiskella aiheista lisää, muuttaa ajattelutapojamme ja toimia oikein.

Lue, lahjoita, toimi:

https://antroblogi.fi/2019/09/valkoinen-ylivalta-perustuu-vakivallalle/

https://antroblogi.fi/2018/10/rodullistetut-ja-valkoisuuden-normaalius/

https://seta.fi/tue/tule-setan-kuukausilahjoittajaksi/

http://www.fem-r.fi/sanasto/

https://www.amnesty.fi/lahjoita/