Olen Suomen mittatasolla köyhästä perheestä ja lapsuuteeni eivät juurikaan kuuluneet ulkomaan matkat, paitsi satunnaiset Tallinnan risteilyt ja se pakollinen Tukholman risteily. Teininä kuuntelin usein kateellisena muiden kertomuksia miten he olivat olleet Kanarialla talvella ja kesällä jossain muualla, missä lie. Kerran jopa keksin itselleni ulkomaan matkan, kun joka kerta ahdisti kertoa mitä olin tehnyt lomalla, (olin kotona ja mökillä mummolassa), kun muut näyttivät lomakuvia ja kertoivat hienoista ulkomaan matkoistaan.

90-luvun lama iski perheeseeni ollessani ala-asteella ja työttömällä äidilläni oli ihan tarpeeksi hommaa neljän lapsen hoitamisessa kotona. Matkoihin ei oikein ollut rahaa tai mahdollisuuksia. Lapsena sitä ei oikein osannut kaivata asioita joista ei tiennyt mitään. Niinpä leikimme ihan tyytyväisinä pihalla ja ajoimme polkupyörillä ruokkimaan hevosia salaa läheisille talleille (näinhän ei siis saisi tehdä). Vasta vaihtaessani yläasteelle tajusin miten paljon paremmin muilla lapsilla oli asiat kuin niillä joiden kanssa olin viettänyt lapsuuteni leikkien.

Joskus aikuisena sitä sortuu sitten helposti ylilyönteihin, koska ei lapsena saanut jotain. Sitä täyttää jotain tyhjää aukkoa ja traumaa, koska nyt kerrankin voi ja on varaa. Itselläni tämä on aina välillä ilmennyt siten, että nyt kun kerran on varaa matkailla, niin haluan yöpyä luksus-hotelleissa ja syödä Michelin-tähdillä varustetuissa ravintoloissa. Ei siinä kai mitään pahaa ole. Mutta kuka oikeastaan enää nykypäivänä kehtaa myöntää matkailevansa tai syövänsä lihaa. Maailma on polarisoitunut ja toinen osapuoli saa helposti vihat ja syytökset niskoilleen.

Tästä kaikesta huolimatta Singapore on ollut sillä kuuluisalla ”bucket” listallani jo vuodesta 2014, kun näin erään bloggarin (Moi Private Blend) yöpyvän Marina Bay Sandissa. Koko paikka näytti niin utopistiselta ja upealta paikalta, että haaveilin matkaavani sinne vielä se jokin kuuluisa päivä. Singaporen matkan oli tarkoitus alunperin olla mieheni ja minun häämatka, mutta päätimme perua tai no siirtää niitä häitä, koska no monista eri syistä. Palataan niihin myöhemmin. Lentoliput oli kuitenkin jo ostettu ja maksettu ja lomat anottu, joten sinne lähdettiin sitten.

Alkuun oli hirvittävän vaikea löytää sopiva hotelli Singaporesta. Talking about 1st World Problems. Yöpyisinkö tuossa viiden tähden hotellissa vai tuossa neljän tähden hotellissa. Lopulta majapaikaksi valikoitui Kempinski-hotelli, joka on aika vastikään avattu Singaporessa ja kimalteli vielä uutuuttaan. Haluaisin hehkuttaa tätä hotellia pyyteettömästi, mutta siitä tuntui puuttuvan jokin charmi, johon olen matkoillani tottunut. Yleensä yritämme suosia paikallisia butiikki-hotelleja, koska siten voi usein vähentää matkailun haitallisia vaikutuksia ja vakuuttua siitä, että suurin osa rahasta menee paikallisille eikä jonkun hotelliketjun pomon taskuun.

Tällä kertaa kuitenkin valitsimme tämän Kempinskin ja vaikka hotelli oli todella ihana, kaunis ja palvelu oli moitteetonta, niin siitä tuntui puuttuvat se jonkin, persoonaksi sitä kai kutsutaan.Voin silti suositella tätä hotellia jokaiselle sillä se oli upea paikka, ruoka oli fantastista, henkilökunta todella ystävällistä ja avuliasta, ja mitä tahansa puuttui niin sen kyllä sai viiden (5) minuutin sisään huoneeseensa. Saimmepa jopa kakkua ja kuohuviiniä ensimmäisenä iltanamme, koska olimme ilmoittaneet olevamme vähäsen spesiaalimmalla matkalla.

Lento Singaporeen hoitui Finnairin suoralla lennolla, joka kesti noin 10 h. Voin vahvasti suositella Economy Comfort -istuinpaikkoja, koska se extra-jalkatila todellakin kannattaa. On ihmeellistä miten muutama sentti voi muuttaa koko matkakokemuksen. Minun on aina kamalan vaikea nukahtaa lentokoneessa, mutta nyt voin ilokseni ilmoittaa, että Amazonista viime hetkellä tilaamani matkatyyny teki tehtävänsä ja sain nukuttua sekä meno- että paluulennolla suurimman osan matkasta. Lue täältä lisää matkatyynyistä (linkin takana kattava artikkeli / valikoima erilaisia tyynyjä. Valitsin niistä tämän: Travelrest Ultimate Travel Pillow.) Se 10 h meni kuin siivillä (he he), koska nukuin varmaan 5-6 h lennosta. Menolennolla vatsani kipeytyi lentokoneen ruoasta, mutta paluulla ei vastaavaa ongelmaa ollut. Paluulennolla sen sijaan onnistuin saamaan tyynyni jumiin lentokoneen penkin niskatukeen ja lentoemännän apuahan siihen tarvittiin. Vieläkin nolottaa se tilanne.

No entäs sitten se itse Singapore?

Tähän mennessä olen käynyt Aasian isoista kaupungeista Tokiossa, Soulissa, Hong Kongissa ja nyt sitten Singaporessa. Soul on edelleen oma suosikkini, koska rakastan eteläkorealaisia elokuvia, vaikka kuulin eteläkorealaiselta kirjekaveriltani, että lempiohjaajani jäi kiinni #metoo-kampanjan aikana enkä vieläkään oikein tiedä mitä ajatella koko aiheesta. Siitä lisää myöhemmin.

Verrattuna muihin kaupunkeihin, ja Singaporehan on siis kaupungin lisäksi maa, Singapore tuntui pieneltä, siistiltä, kompaktilta, todella helpolta matkakohteelta ja helkkarin kuumalta. Singaporessa asuu noin 5.3 miljoonaa ihmistä, mutta itse aluehan on todella pieni ja hyvin toimivan julkisen liikenteen avulla siellä matkaili ympäriinsä todella helposti. Suosittelen ehdottomasti busseja, koska ne olivat halpoja, nopeita ja ilmastoituja. Ja niistä tietysti näki mukavasti maisemia.

Ilmasto oli kuitenkin todella kuuma ja kostea näin suomalaisen näkökulmasta. En vieläkään ymmärrä miten paikalliset käyttivät siellä farkkuja ja villapaitoja (!!). Eräänä päivänä päätimme kävellä noin 30 minuuttia ”läheiseen”ostoskeskukseen ja perille päästyämme olimme niin hikisiä, että ostokset jäivät tekemättä. Singaporessa niitä ostoskeskuksia kuitenkin riittää. Esimerkiksi hotellin yhteydessä oli yksi, tien toisella puolella toinen ja kolmas löytyi viiden (5) minuutin kävelymatkan päästä. Kävimme myös kaupungin keskustan ulkopuolella olevassa outletissä. Eli tarjontaa kyllä löytyy laidasta laitaan. Jos menee ihan kunnolla shoppailemaan niin kannattaa olla passi mukana, tai edes kuva passista, että saat sitten kentältä haettua verot takaisin. Eipä niistä paljoa mitään takaisin saanut jonkun kympin tai kaksi, mutta on sekin rahaa. Etenkin, kun Singaporessa kaikki on kallista.

Yksi syy miksi hotellia oli vaikea löytyy oli juurikin asumisen kalleus ja kaupungissa on AirBnB kielletty. Kaikki hotellit olivat yli 100 euroa per yö ja jos meni syömään ns. oikeaan ravintolaan niin kahden hengen lounas tuntui aina maksavan sen 60 euroa. Singaporen matka oli ehdottomasti kallein matka mitä olen koskaan tehnyt. Jos paikallinen kulttuuri ei pelästytä niin silloin kannattaa mennä syömään paikalliseen ruokatoriin, joita oli siis jokaisen kauppakeskuksen alakerrassa. Sieltä löytyi syötävää muutamalla dollarilla. Eli Singaporessa on kyllä mahdollista pärjätä pienelläkin matkabudjetilla, jos ei ole niin nirso ruoan suhteen. Mielestäni ruoka oli kaikkialla hyvää maksoi se sitten pari dollaria tai pari sataa dollaria. Ja olihan se näin suomalaiseen hiljaisuuteen tottuneelle aikamoinen elämys mennä syömään paikallisten food courttiin, kun siellä ei yhtä hiljaista hetkeä koskaan ollut.

Pidin Singaporesta todella paljon, siellä oli paljon ja siis tarkoitan todellakin PALJON kauppoja, erityisesti niitä luksus-kauppoja. Hirveästi kaikenlaista herkullista syötävää, useita eri puistoja, museoita ja vaikka ja mitä.

Ehdoton suosikkini oli National Gallery, joka oli täynnä upeaa taidetta. Gardens by the Bay, jonne suosittelen menemistä illalla kun kaikki valot syttyvät. Sekä Botanical Gardens, joka oli myös todella upea paikka orkidea-puistoineen. Jos haluat nautiskella todella kalliista lounaasta tai illallisesta upeassa miljöössa niin sitten kannattaa mennä syömään Odetteen.

Minulla on kuitenkin hieman kaksijakoinen mielipide tästä paikasta.

Ensinnäkin Singapore on tuhonnut lähes kaiken paikallisen luonnon. No okei he ovat nyt sitten rakentaneet paljon puistoja, (joihin voi mennä liukuportailla..), ja esimerkiksi jokaisen hotellin pinta-alasta tietty osuus pitää olla ns. viherseinää tai viheraluetta. Mutta iso osa alkuperäisistä linnuista ja eläimistä on kuollut sukupuuttoon. Kaupungissa kuitenkin nähdään paljon vaivaa paremman huomisen luomiseksi. Esimerkiksi kaikenlainen roskaaminen on lailla kiellettyä, useissa paikoissa, (siis ihan myös kaduilla), oli kierrätysroskikset ja he ovat puhdistaneet Singaporejoen ja niin edelleen. Yritystä siis riittää. Mutta sitten taas, kun menee ostamaan jotain kaupasta, niin se pakataan tuhanteen eri muoviin. Esimerkiksi ostin paketin suklaata, joka siis on jo siinä omassa pahvipaketissaan, niin myyjä yritti laittaa sitä vielä juuri suklaapaketin kokoiseen pieneen muovipussiin, jonka hän laittaisi sitten isompaan muovipussiin. (”:D”)

Toisekseen Singaporessa on edelleen ongelmallisia asioita ihmisoikeuksien kannalta. Esimerkiksi homoseksuaaliset suhteet ovat kiellettyjä, (joskaan tuomioita ei siitä kovinkaan usein anneta), seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät saa adoptoida, heidän suhteitaan ei tietenkään tunnusteta lain edessä (koska ne suhteet ovat laittomia) eikä maalla ole mitään toimenpiteitä miten vähemmistöihin kuuluvien oloja voitaisiin tasa-arvoistaa. Toisaalta taas Singapore tekee parhaansa seksismin kitkemiseksi, (pyrkii edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa), siellä on täysi uskonnonvapaus, (ja monta eri virallista kieltä), ja monikulttuurisuus on kaupungin ytimessä. Suomessa kun on tottunut näkemään erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset aina vähäsen omissa porukoissaan niin Singaporessa ei tälläistä ilmiötä ollut. Toki kaupungissa oli Chinatown, Little India jne. mutta oli täysin normaalia nähdä eri uskonnon edustajia syömässä illallista yhdessä. Harvemmin sellaista näkee Suomessa.

No joo mutta se siitä. Singapore oli siis todella helppo matkakohde. Siellä oli siistiä ja kaikki toimi moitteettomasti. Kaksi viikkoa tässä kohteessa oli ehkä hieman liikaa, mutta myöskään kahdessa päivässä ei ehdi nähdä kaikkea. Sanoisin, että Singaporeen kannattaa varata 7 päivää ja sitten mennä jonnekin muualle.

(HUOM! Harjoittelen vielä kuvien kanssa..)