Viime perjantaina mulla loppui työt jo aamupäivästä, joten lähdettiin Hayleyn kanssa suoraan töistä kohti Columbia River Gorgea, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Portlandista. Aloitettiin päivä Oneonta Gorgelta, joka on kallioseinämien sisällä oleva vihreä tunneli, joka johtaa korkealle vesiputoukselle. Vesiputoukselle päästäkseen on ensin kiivettävä korkean tukkipinon yli, kahlattava läpi vettä virtaavan polun ja lopussa uitava pienen vesialueen läpi. Meidän matka stoppasi veden noustessa kaulan korkeudelle ja jäätiin katselemaan vesiputousta hieman kauempaa, sillä meillä oli mukana reput, jotka olisi kastuneet uintireissulla täysin. Nyt selvittiin reissusta vain märillä kengillä ja onneksi oltiin varauduttu vaihtokamoilla, jotta saatiin vaihdettua kuivat kengät loppupäivää varten. Oneontalla oli melko paljon ihmisiä kun päästiin paikan päälle, mutta muutama tunti myöhemmin suurin osa ihmisistä oli kaikonnut ja saatiin nauttia paikasta omassa rauhassa.

Oneontalta jatkettiin Multnomah Fallseille, joka on varmaan Oregonin kuvatuin nähtävyys. Multnomah Falls oli aivan tupaten täynnä ihmisiä, mutta suuret putoukset oli silti siisti nähdä livenä. Multnomah Fallseilta matka jatkui Women’s Forumille ja Vista Houselle, josta oli hyvät näkymät Columbia-joelle. Päivä päättyi Sherrard Pointille, jonka näköalatasanteelta näki yhteensä kolme vuorta, mukaan lukien Portlandin horisontissa kohoava Mt Hood. Olin odottanut Mt. Hoodin näkemistä lähietäisyydeltä koko reissun ajan ja siinä se sitten vihdoin kohosi silmien edessä vaaleanpunaista iltataivasta vasten, valtavan suuren mäntymetsän keskellä. Auringonlaskun jälkeen jäätiin vielä katselemaan tähtiä ja nähtiin taivaalla useita tähdenlentoja, jotka kruunasivat kokonaisuudessaan täydellisen päivän.

Sain viikonloppuna vihdoin pyörän käyttöön, joten lauantaina käytiin pyöräilemässä ympäri Portlandia ja sunnuntai meni leppoisasti leffoja katsellen. Makailen tällä hetkellä flunssassa kotona, mutta toivottavasti tauti hellittää huomiseen mennessä ja pääsen illalla osallistumaan työpajaan, joka vedetään eräässä leirikeskuksessa Portlandin ulkopuolella. Olen koittanut pohtia kuluneella viikolla mitä ihmettä teen reilun kuukauden päästä, kun kotiinpaluu koittaa, eikä mulla ole enää opiskelupaikkaa/töitä/asuntoa Suomessa. Jos Jenkkeihin saisi helpommin työviisumin, asettuisin mielelläni tänne Portlandiin, mutta viisumin saaminen tuntuu olevan aika hankalaa, varsinkin kun Jenkeissä on omasta takaa paljon sosiaalialan työntekijöitä vailla töitä. Löysin Workaway-palvelun kautta­ Vietnamista/Hanoista paikan, jonne tarvitaan ohjaajia vetämään erilaisia työpajoja englanniksi lapsille asuntoa ja aterioita vastaan. Laitoin kyseisen paikkaan hakemuksen menemään, joten ehkäpä löydän itseni syksyllä Suomen sijaan Vietnamista.