Liian tunteikas

Ironia

Just kirjottanu tunteettomuudesta, ja siitä miten on jo kuukausia mennyt sillein ettei tunnu miltään.

Mitkään tunteet ei oikein jymähdä päähän tai järkeen, ei tuu iloo, mielihyvää eikä myös toisaalta niitä huonojakaan tunteita. Eli en tiiä toisaalta onko se sit niin huono juttu?

Mut joku aika sit näin jonkun vähän surullisen videon tai jonkun joka sai vähän kyyneliä pintaan, ja se sai mut tajuaan vähän tätä tilannetta.

Koska toisaalta en tunne mitään, mut samalla sit jokin voi laukasta sen ja kaikki tunteet tulee sit ulos. Se on vähänniinkun kaikki tunteet tapahtuis, mutta aivot ei reagoi siinä hetkessä vaan se tarvii sen jonkun mikä sitten tuo ne kaikki ulos.

Huonot fiilikset

Tulee kokonaisina päivinä? Että jos on vähän huono hetki, niin tajusin heti että nyt joku päivä tulee oleen lamaannuttava. Ja semmonenhan sieltä pamahti.

Ja se että tuntuu jo niin pahalta, että mä vaan kietoudun peittoon ja oon hiljaa tuntikausia tuntuu pahemmalta kun mies yrittää aina jotenkin piristää tai saada paremmalle tuulelle. Haluisin aina vaan pahotella sitä millanen oon.

Koska mä oon pahoillani siitä, että mulle tulee noita päiviä ja että niiden kanssa on raskasta välillä elää yhteiseloo. Sanon että jos joku päivä tuntuu siltä, ettet jaksa mun masennuksen vaikutusta niin ei sen tarvi olla siinä. Mutta sitten taas, eh, en tiiä ees miten sitäkään kuvailis.

Koska se on semmonen, että haluut että se on siinä lähellä koska se on tärkee sulle ja se auttaa vähäsen mutta samalla tuntuu että on taakkana varsinkin henkisesti, että en tahdo saada toista yhtä alakuloseks kun mitä ite on.

Itsetuhoisuus

On alkanut taas kasvaa, ja se vähän harmittaa.

Vitsailen kyllä usein vähän tällä asialla esim ’mielummin kuolisin’ ja meillä on ihan oma huumori ton miehen kanssa niin se tietää että se on vitsi. Mutta se tunnistaa sen, kun sanon tosissani että tahtoisin vaan lopettaa olemassaolon.

Mut se ei oo asia mitä oon tekemässä, joten sitä sen ei tarvii murehtia. Mut se tunne vaan että haluais koska nää ongelmat saa niin väsyneeks ja vaikka mitä, että ois helpompaa vaan lopettaa oleminen.

Se minkä kanssa on nyt tapeltu enemmän on viiltely. Mä niiiiiiiiiiiin tahdon. Tajuan ettei se oo hyvästä, eikä se auta yhtään  mitään, mutta se vanha tunne ja tapa tuolla takaraivossa sanoo toisin koska kun masennus oli pahimmillaan ja viilteli joka päivä niin se sai jotenkin rauhottumaan. Mutta nyt vielä oon pystynyt oleen ilman.

 

Mä tahtoisin tuntee, mä tahtoisin saada mielihyvää asioista mistä tykkään, mutta tällä hetkellä se vieläkin tuntuu olevan 0%

Yritän pitää päätä ylhäällä ajatellen, että ehkä huomenna on parempi päivä, vaikka se ei yleensä ole, mutta ehkä taas seuraava.

 

-S

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan

Merkityksetön elämä

Mikä edes tuo merkityksen?

Tää liittyy vähän edelliseen siitä, että oon turha yms siihen aiheeseen liittyen.

Aivan liian usein tuntuu tosiaan siltä, että ei mun elämällä ole merkitystä. Mä oon tässä, vaan koska porukat tahto lapsia ja nyt mut pakotetaan käymään töissä ja yrittään löytää syytä elää.

Mut joskus mietin et mikä luo elämälle merkityksen? Enkä tarkota tällä sitä nyt et mietitään mistä elämä alkoi ja miks, vaan sitä että mikä on kenellekin se mikä tekee elämästä hienoo?

Yritä pysyä positiivisena

Helppo sanoo.

Mutta kun mietin muiden elämää ja mietin et niillä on joku ’merkitys’ on se sit perhe, ura tai joku mikä ikinä, se ei tarkota että mun elämällä ei oo.

Ja vaikka mun elämälle ei tulis niin isoo merkitystä mihinkään, niin se on kans ok.

On ok jos elämässä ei löydä välttämättä paikkaa mikä tuntuu omalta, tai ei tiedä mitä tekis. On ok vaan vaellella koko elämä.

Näillä ajatuksilla yritän mennä eteenpäin, ja sit myös muistuttaa että vaikka mun elämä ei vaikuttais muiden ihmisten elämiin, tai yleisiin asioihin kuten luontoon tai politiikkaan, se ei vähennä mun elämän arvoo.

Kyllähän se tuntuis hyvältä jos asuu paikassa mikä tuntuu omalta, käydä töissä mistä nauttii, mutta jos pystyy tyytyyn vähempäänkin, eikä jaksa ettiä tämmösiä, se on ok.

 

Merkityksetön

On sillein hassu lause, koska eihän mikään tietyllä tavalla oo merkityksetöntä. Mut tää ei taas oo sellasta, että kaikella on merkitys ja kaikki tapahtuu syystä puhetta.

Mutta kaikelle voi löytää tarkotuksen ja merkityksen jos tahtoo. Ja jokasella asialla on erilaisia merkityksiä jokaselle henkilölle.

Vaikka on masentunut, ja on kausia ettei lähde sängystä, se ei tee merkityksistä huonompia.

ja mä kulutan liikaa aikaa miettien et mihin mä kuulun, mitä tahdon tehdä yms. ja siitä ei ole hyötyä kenellekään. Miks mun on niin vaikee hyväksyä, että oon nyt tässä, ja asiat etenee omaa tahtiaan.

On tavotteita, mut ne pelottaa vähän ja välillä se pelko saa lamaantuun, enkä saa mitään aikaseks. Ja sekin on ok.

Muistuttelu

Muistutellaan itteemme aina, et elämä muuttuu, tilanteet muuttuu ja mielet muuttuu.

Jos jossain vaiheessa tuntuu, et tahtoo jotain ja sit huomaa ettei välttämättä ookkaan oma juttu, se on ok.

Monella meillä iso osa elämästä menee siihen, että me mietitään mitä meidän pitäis tehdä ja se on ok.

Jollakulla voi olla asiat selvillä nuoresta asti, ja sit itestä tuntuu pahalta kun vieläkin pohtii mikä vois olla oma juttu, ja se on täysin normaalia ja okei.

Kunhan et satuta ketään, se on ok. Mieti niin kauan  kuin tahdot, jotkut ihmiset saattaa miettiä koko elämänsä, ja sekin on okei.

Asia mikä EI ole okei, on toisten häpäiseminen ja alentaminen koska he miettii niin kauan tai etsii mitä haluaa.

 

Oli elämä sit merkityksiä täynnä tai ei, mitä ikinä teetkin löytääkses paikkas tai työs tai haavees, se on okei.

Ja niinkun aina, ei satuteta toisia fyysisesti tai psyykkisesti eiks je?

 

-S

 

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli