Merkityksetön elämä

Mikä edes tuo merkityksen?

Tää liittyy vähän edelliseen siitä, että oon turha yms siihen aiheeseen liittyen.

Aivan liian usein tuntuu tosiaan siltä, että ei mun elämällä ole merkitystä. Mä oon tässä, vaan koska porukat tahto lapsia ja nyt mut pakotetaan käymään töissä ja yrittään löytää syytä elää.

Mut joskus mietin et mikä luo elämälle merkityksen? Enkä tarkota tällä sitä nyt et mietitään mistä elämä alkoi ja miks, vaan sitä että mikä on kenellekin se mikä tekee elämästä hienoo?

Yritä pysyä positiivisena

Helppo sanoo.

Mutta kun mietin muiden elämää ja mietin et niillä on joku ’merkitys’ on se sit perhe, ura tai joku mikä ikinä, se ei tarkota että mun elämällä ei oo.

Ja vaikka mun elämälle ei tulis niin isoo merkitystä mihinkään, niin se on kans ok.

On ok jos elämässä ei löydä välttämättä paikkaa mikä tuntuu omalta, tai ei tiedä mitä tekis. On ok vaan vaellella koko elämä.

Näillä ajatuksilla yritän mennä eteenpäin, ja sit myös muistuttaa että vaikka mun elämä ei vaikuttais muiden ihmisten elämiin, tai yleisiin asioihin kuten luontoon tai politiikkaan, se ei vähennä mun elämän arvoo.

Kyllähän se tuntuis hyvältä jos asuu paikassa mikä tuntuu omalta, käydä töissä mistä nauttii, mutta jos pystyy tyytyyn vähempäänkin, eikä jaksa ettiä tämmösiä, se on ok.

 

Merkityksetön

On sillein hassu lause, koska eihän mikään tietyllä tavalla oo merkityksetöntä. Mut tää ei taas oo sellasta, että kaikella on merkitys ja kaikki tapahtuu syystä puhetta.

Mutta kaikelle voi löytää tarkotuksen ja merkityksen jos tahtoo. Ja jokasella asialla on erilaisia merkityksiä jokaselle henkilölle.

Vaikka on masentunut, ja on kausia ettei lähde sängystä, se ei tee merkityksistä huonompia.

ja mä kulutan liikaa aikaa miettien et mihin mä kuulun, mitä tahdon tehdä yms. ja siitä ei ole hyötyä kenellekään. Miks mun on niin vaikee hyväksyä, että oon nyt tässä, ja asiat etenee omaa tahtiaan.

On tavotteita, mut ne pelottaa vähän ja välillä se pelko saa lamaantuun, enkä saa mitään aikaseks. Ja sekin on ok.

Muistuttelu

Muistutellaan itteemme aina, et elämä muuttuu, tilanteet muuttuu ja mielet muuttuu.

Jos jossain vaiheessa tuntuu, et tahtoo jotain ja sit huomaa ettei välttämättä ookkaan oma juttu, se on ok.

Monella meillä iso osa elämästä menee siihen, että me mietitään mitä meidän pitäis tehdä ja se on ok.

Jollakulla voi olla asiat selvillä nuoresta asti, ja sit itestä tuntuu pahalta kun vieläkin pohtii mikä vois olla oma juttu, ja se on täysin normaalia ja okei.

Kunhan et satuta ketään, se on ok. Mieti niin kauan  kuin tahdot, jotkut ihmiset saattaa miettiä koko elämänsä, ja sekin on okei.

Asia mikä EI ole okei, on toisten häpäiseminen ja alentaminen koska he miettii niin kauan tai etsii mitä haluaa.

 

Oli elämä sit merkityksiä täynnä tai ei, mitä ikinä teetkin löytääkses paikkas tai työs tai haavees, se on okei.

Ja niinkun aina, ei satuteta toisia fyysisesti tai psyykkisesti eiks je?

 

-S