Vuosi vierähtänyt

Pitkästä aikaa..!

Melkein vuosi vierähtänyt edellisestä blogipostauksesta. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että pitää päästä purkamaan ajatuksia. Mitä meille kuuluu nyt melkein vuoden jälkeen?

Viimeksi kirjoittelin, että päästään aloittamaan lapsettomuustutkimukset. Ne aloitettiin lokakuussa 2023 terkkarilla. Saatiin lähete lapsettomuushoitoihin erikoissairaanhoitoon, jossa ensikäynti oli tammikuussa 2024. Lapsettomuuden syy ei selvinnyt, miehen sperman laatu keikkui rajoilla, mutta lapsettomuutta ei vielä laitettu sen piikkiin. Aloitimme hoidot ovulaation induktiolla ja inseminaatiolla maaliskuussa 2024.
Meille oli ajateltu kolme inseminaatiota, mutta siemenneste ei kestänyt pesua ja sen tulos oli sen verran huono, että ensimmäistä inseminaatiota tehdessä lääkäri suositteli hoitomuodon vaihtoa suoraan IVF. No raskaus ei alkanut tästä ”huonosta” inssistä ja menimme IVF-jonoon. Meillä oli nyt heinäkuussa ensimmäinen IVF-käynti, jossa meille valittiin lääkkeet ja meille sopivat metodit. Meille valikoitui lyhyt kaava ja antagonistilääkkeenä kokeilemme uutta lääkettä Recovelle. Nyt ensikäynnin jälkeen voimme ilmoittautua heti kuukautisten alettua IVF-hoitoon, mutta lääkärimme myös osasi sanoa, että emme todennäköisesti tule mahtumaan vielä ensi kierrossa hoitoon. Eli näillä näkymin meillä alkaisi hoidot syyskuussa.

Odottavaisin mielin nyt kohti tulevaa syksyä. Ilmassa myös jännitystä, hieman pelkoa, mutta toisaalta helpottava olo, kun olemme nyt näin lähellä ”kunnon” hoitoja.

 

Perhe Lapset Vanhemmuus

Pelkoa ja toivoa sekaisin

Mä oon kyllä ihan sekaisin noiden liuskatestien kanssa. Vaihdoin tässä kierrossa testit Pregcheck merkistä Rfsu:n, mutta en tiedä oliko siitä mitään hyötyä. Sain lukijalta vinkin ja ensi kierrolla aion vaihtaa niihin Clearbluen digitesteihin, jolloin ei tarvitse arpoa viivojen tummuuksia. Se on sitten joko-tai, eikä tarvii niiden liuskojen kanssa kulkea pitkin kämppää eri valaistuksissa.

Sain myös lääkäristä vastauksen, että ens kuussa voin varata meille ajan meidän terveysasemalle tutkimuksiin. Hyvä kuulla, että apua on saatavilla. En kyllä jotenkin ollut ajatellut, että me oltais tässä pisteessä, että hakeudutaan lapsettomuustutkimuksiin. Että mä en tulis raskaaksi ilman apuja. Ja eihän mulla edes ole ollut vauvakuumetta. Mutta nyt kun ei olekaan tärpännyt luonnollisin keinoin, se vauvakuume kyllä nostelee päätään.
En oo vielä ihan kauheen peloissaan tärppäämättömyydestä, mutta kyllä tässä alkaa mietityttämään moni asia, että mistä kaikki johtuu, missä vika. Vai ollaanko muka voitu aina välttää just se oikea hetki, tuskin. Huomaan myös itsestäni ihmeellisiä piirteitä, kun noita testejäkin oon tulkinnut melkein pakkomielteisesti. Toisaalta paljon myös mietteitä siitä jos tulenkin raskaaksi, myönnän, että myös silloin ilon ja onnen seassa varmasti epävarmuutta ja pelkoa. Miten voi edes olla, että toivotaan lasta niin paljon, että hakeudutaan hoitoon, mutta samaan aikaan silti lapsen saaminen pelottaa?

Hyvinvointi Vanhemmuus Ajattelin tänään Syvällistä