Näin vuoden jälkeen on aika palata takaisn (toivottavasti) aktiivisen bloggaamisen pariin. 

Välillä olen käynyt ihailemassa vanhan blogini postauksia, joita jaksoin aktiivisimpana aikana kirjoittaa melkein päivittäin, vaikka mitään oikeaa asiaa ei ollutkaan. Se elämä on kuitenkin ollutta ja mennyttä, tunnen itseni ihan aikuiseksi kun lueskelen pari-kolme vuotta vanhoja juttuja puna poskille nousten 🙂 Ehkäpä tästä blogista tulee samalla tavalla muistio varhaisista aikuisvuosistani, kuin Tyylitöntä Elämää oli niistä myöhäisen teini-iän ajauksista.

—

Viime kevään pyöräilyistä on kuljettu aika pitkä matka tähän hetkeen, kun panikoin reilun 1,5kk päästä koittavaa Helsinki City Runia. Hetkellisen mielenhäiriön kourissa menin viime marraskuussa ilmoittamaan itseni puolimaratonille ja treeni on kulkenut siitä asti jokseenkin huonosti 😀 Toisinsanoen lähtötilanne on nyt, seitsämän viikkoa ennen h-hetkeä, aivan yhtä huono kuin silloin marraskuussa. Tavoitteeni olen asettanut kuitenkin ”reippaan korkealle” eli ajatuksena olisi päästä maaliin siinä sallitun kolmen tunnin aikarajan puitteissa (ja mielellään ainakin osaksi juosten). Huoh. Pakko myöntää, että ei ole kerta tai kaksi kun olen miettinyt juoksun perumista – harmi vaan, että olen jo puolelle sukua ja kavereita ehtinyt kailottaa osallistumisestani enkä kehtaa olla se luuseri joka ei edes YRITÄ! Eilen lenkillä henkeä haukkoessani sanoinkin kaverille, että tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Hapenottokyky parantuu tälläisellä rapakuntoisella mielettömän nopeasti, ja onhan hei mun kävelyvauhtikin sellainen, että jo sillä pääsee maaliin kolmessa tunnissa. Jaksamisen mukaan juoksupätkiä sinne sekaan, niin enköhän mä pärjää. Ehkä.

Motivaation puutteestani suivaantuneena olen jo ehtinyt miettiä loppuvuoden puolikkaille osallistumista paremmalla treenillä, esimerkiksi syyskuinen Espoon Rantapuolikas järjestetään syyskuun 20. päivä ja kuudessa kuukaudessahan ehtii saada aikaiseksi jo vaikka millaista kehitystä! 

Toukokuussa siis irvistellään HCR läpi vaikka sitten verenmaku suussa, mutta ehkä syyskuussa uskallan asettaa itselleni jo tavoitteitakin 🙂