Hyyhyyhyytymys

Kappas.

Olisi pitänyt arvata, ettei alkuinnostus kestä kauaa – blogihan hyyti jo ennen kuin ehti edes kunnolla päästä vauhtiinkaan 😀 Petollista aikaa tämä kevät ja nyt jo kesä, kun päivät hujahtelee ohi hirmuista vauhtia ja tuntuu siltä, että vastahan mä kirjoitin blogiin. Niin. Ihan vasta kaksi kuukautta sitten.

Paljon on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan, mm. ekat kaksi juoksulenkkiä sitten viime syksyn. Jos ihan rehellisiä ollaan niin juoksuksi niitä ei oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa ainakaan mitä vauhtiin tulee, mutta askellus on ainakin jotain sinne päin. Syytän kevään alussa alkanutta pyöräilykautta siitä, että jaksoin jolkotella aikas paljon pidempään kuin olin ennakkoon arvellut – 7km josta n. ensimmäisen kolmasosan kävelin reippaasti ja loput hölkkäsinjuoksin (ja totuuden nimissä, kävelin pari sadan metrin pätkää). Ei tehnyt mieli kuolla tai lopettaa kesken, eli jotain edistystä kunnossa on tapahtunut.

Pyöräilyn suhteen olen kehittynyt hieman enemmänkin, jos muistatte niin aloitin kymppini polkemisen vähän alle tunnin ajasta, tiputtelin 45 minuuttiin, lopulta alle sen ja nyt viime viikolla paukkui puolen tunnin raja rikki. Tänään hikoilin satulan selässä 26 minuuttia, jee! Muun hyvän lisäksi olen löytänyt vihdoinkin aivan ihanan reitin jossa ei ole matkalla kuin kahdet liikennevalot ja koko matkalle riittää pyörätietä josta iso osa kulkee merenrannassa. Okei, joudun pyöräilemään myös krematorion ohi mutta mitäs pienistä.

Paino ei ole liikkunut suuntaan tai toiseen, mikä vähän harmittaa. Sen boostaamiseksi olenkin nyt miettinyt aloittavani sekä Sen Kuuluisan 30 Days Shredin, että hieman tarkemman ruokavaliovahtaamisen. Valitettavasti varsinkin kesäisin mun suurin heikkous on jätski ja grilliruoka, eli ans kattoo ny. Vähän reilun kuukauden päästä kuitenkin on ohjelmassa kauan odotetut kesähäät (minun osaltani vieraan roolissa) ja sinne hankittu mekko roikkuu vaatehuoneessa odottamassa käyttäjäänsä. Vaikka se sopiikin kuin (hieman liian nafti) hansikas, niin en pistäisi pahakseni muutaman kilon tippumista jotta voisin mahdollisesti jopa nauttia herkullisesta tarjoilusta ilman pelkoa vetskarin ratkeamisesta.

Voisin ehkä kotiin päästessä julkaista aika kammottavat before-kuvat, ja toivottavasti jonkun ajan päästä myös vähemmän kammottavat after-otokset. Kamalinta niissä kuvissa on kyllä se pyrstö-osuus, jota katsellessa en voinut muuta sanoa kuin että ”voi perse”. Niinpä niin. Lättänä ja roikkuva ainakin jumppahousuihin iskettynä, eli ei muuta kuin punttiostoksille ja kykkäämään!