Lily

Positiivista

annennee

Minä

Aika itsekeskeinen otsikko, eikö?

Osuva silti, sillä en kehtaa enää kauaa kirjoittaa blogia täysin anonyymina. Vanhasta viisastuneena tuntuu, että olisi kivointa kirjoittaa ihan kasvottomana ja jättää liiat lokeroinnit pois blogista – tämä ei siis ole sportti-, tyyli-, lifestyle-, kauneus ja terveys- tai ruokablogi. Kunhan kirjoittelen omaksi (ja toivottavasti jonkun muunkin) iloksi kaikesta mitä päähän pälkähtää.

Minä olen

…helsinkiläinen

…reilu parikymppinen nainen

…avovaimo (joka muuten sivumennen sanoen on ehkä ihanin titteli jolla olen koskaan kulkenut!)

…sekarotuisen koiranpennun äiti

…isosisko

…toivottavasti tuleva opettaja

…herkkä yli-analysoimaan tilanteita, joissa tunnen itseni epävarmaksi

 

Pidän

…avokadopastasta

…lukemisesta

…kokkaamisesta

…shoppailusta

…siitä siivoamisen jälkeisestä olotilasta, kun löhöää sohvalla jätskin kanssa ja ihailee kättensä jälkeä

…lämpimästä, oli se sitten sauna tai kesäpäivä

…pitkän kaavan mukaan toteutetusta meikkaustuokiosta

…niistä aamuista, kun saa nukkua pitkään mutta herää superaikaisin

 

En pidä

…hitaasti kävelevistä ihmisistä

…pyykkikoneen tyhjennyksestä

…roskien viemisestä

…mansikkajäätelöstä

…talvesta

…kissoista

…sängyn petaamisesta

…lentomatkoista

Suhteet Oma elämä
annennee

Olenko allerginen urheilulle?

Sattumoisin samaan aikaan pyöräilyharrastukseni alkamisen kanssa alkoi myös iho oireilla.

Ei, kysymys ei ole mistään pienestä hiertymästä urheiluvaatteiden peittämällä alueella, vaan rintakehälle, vatsaan ja vähän selkäänkin lehahtanut ihottuma, jonka yritän parhaani mukaan pitää piilossa jotta kanssaihmiset eivät juoksisi karkuun pelästyttyään vähintäänkin lepralta näyttävää ”tautia”.

Viikon kärsittyäni kävin tänään näyttäytymässä lääkärille, joka päätään rapsuttaen kirjoitti minulle elähetteen seuraavalle lääkärille, kun itse ei osannut muuta kuin arvailla kyseessä olevan ”ehkä joku rokkotauti” ja määräsi ensialkuun kortisonivoidetta ja antihistamiineja hoidoksi. Byääh, mää näytän edelleen suohirviöltä! Torstaina käyn sitten esittelemässä paljaita tissejäni sille toiselle lääkärille ja pidän sormet ristissä sen puolesta, että kyseessä olisi joku voitehilla ja lääkityksellä hoidettava väliaikainen monsterius, eikä esimerkiksi yht äkkiä alkanut koira-allergia.

Tästä on vaikea löytää mitään positiivista, mutta yritetään: ainakin mulla on torstaina lyhyempi työpäivä. Ja ainakin se tän aamun lääkäri oli tosi kiva ja vähän keplotellen sai mulle noinkin pian ajan erikoislääkärille.

 

Onko kellään muulla kokemuksia tälläisestä? Olen googlediagnosoinut itselleni kupan ja kuusi muuta, joista ehkä todennäköisin vaihtoehto on nokkosrokko, kun ottaa huomioon sen miltä iho näyttää ja miten nopeasti kaikki alkoi 🙂

Suhteet Oma elämä Liikunta