Voi elämän kevät, ei tuu kesää
Herrrrrrrrajjjjumala mä oon kyllästynyt tähän ainaiseen talveen – tai ainakin olin ennen viime viikonloppua. Aurinkoa ja lämpömittarissa kaksinumeroiset lukemat, success!
Mun hikiset talvikengissä haudutetut varpaat on jo viikkoja kaivanneet kevyempää varustusta, a.k.a ballerinoja. Vuosikaudet mä oon ollut aina se sekopää jolla on avonaiset kengät jalassa jo silloin kun muut vasta siirtyy saapikkaista tennareihin, eli noin keskimääräisesti siinä huhtikuun ekalla viikolla. Tänä keväänä jopa minä olen joutunut anatamaan periksi tennareille, kumisaappaille ja pitkälle talvikenkäkaudelle.
Ja kuulkaas, lauantaina mä sen tein. Uhmasin kaikkia sään jumalia ja pistin ne ilman sukkia jalkaan kun lähdin illalla rimpsalle. Ihanat mustat kympin baltsut, koska tähän ikään mennessä olen oppinut että kävelen ballerinat kuin ballerinat vähintään kaksi kertaa kesässä rikki, vaikka ne olis mistä ostettu. Tänä kesänä oman jännityksensä kenkien säilymiseen tuo myös varsinkin miesten nahkakenkien makuun päässyt koira, jonka puolivuotiaan elämän aikana tekemät kenkätuhot arvioisin sellaiseen pyöreään 300-400 euron luokkaan… Ja nämä siis ovat vain kenkiä, jotka on pureksittu täysin käyttökelvottomaksi 😉
Kenkien lisäksi korkkaamista odottaa mun uusi tässä-takissa-voisin-istua-juomassa-lattea-Pariisissa -takki, joka on niin totaalisen chic että mun loppu vaatekaappi ei vedä sille vertoja lainkaan. Sen kaveriksi hankkisin mielellään esimerkiksi Louis Vuittonin hopeanharmaan Monogram Shawlin ja keikistelisin sitten ihan superhienona ympäri kaupunkia. Valitettavasti mun huivibudjetti on rajallinen, ja jos ihan totta puhutaan niin en kyllä maksaisi huivista montaa sataa euroa vaikka pystyisinkin.
Ehkä juuri keväisen sään ja kesäkenkien korkkauksen takia mennyt viikonloppu oli hauskin ja vauhdikkain pitkiin aikoihin, tosin hauskuus ja vauhti loppuivat tykkänään sunnutai-aamuna herätessä. Perjantaina oltiin muutama tunti suloisten 10kk vanhojen kaksospoikien lapsenvahtina ja palkkioksi meille tarjottiin vielä ihanat ruoat viineineen poikien mentyä unten maille ja vanhempien tultua kotiin. Lauantaina taas jatkettiin pitkän kaavan mukaan, kun oltiin jo ennen viittä Kalliossa ja kotiin päästiin vasta yhden aikaan… Muutama baari, yksi keikka ja hirmuinen määrä siideriä mahtui siihen väliin. Ei niin yllättäen olo oli jokseenkin kamala sitten koko sunnuntain, normaalisti kun en harrasta edes yhden illan juhlimisia hirveän montaa kertaa vuodessa. Huh, onneks nyt on kaikki kärsitty ja seuraavaa kertaa ei ihan hetkeen tule 😀
Tänään hyppäsin pitkästä aikaa pyörän selkään ja ajelin töihin ekaa kertaa alle 40 minuutin! Siitä ajasta pitäisi nipistää vielä ainakin viisi minuuttia, mielellään kymmenen. Liikunnan iloa (öh…) puhkuen istahdin sitten heti töissä koneen ääreen ja melkein ilmottauduin elokuun lopussa juostavaan Helsingin Midnight Runiin, mutta ainakaan vielä en uskaltanut. 10km juosten tai ainakin hölkkä/kävely-yhdistelmällä menisi varmaan melkolailla kylmiltäänkin, mutta pitäähän elämässä jotain tavotteitakin olla – olisi kivaa oikeasti juosta se koko matka. Paikkoja näytti vielä olevan aika paljon jäljellä, eli vähän aikaa voi vielä miettiä!
Onko kukaan teistä lähdössä Midnight Runiin, tai jopa nyt parin viikon päästä hikoiltavaan Helsinki City Runiin? Naisten Kymppejä taitaa joukosta löytyä aika montakin? ;)