Pyöräilykesä Berliinissä

Olen jo pitkään miettinyt polkupyörän hankintaa ja viime lauantaina T:n kanssa kävimme tekemässä kaupat. Löysimme pinkin fillarin Stadler-nimisestä liikkeestä, joka taitaa olla Saksan suurin polkupyöräliike Storkower strasse-aseman vieressä.

Lappeenrannassa asuessani ja Vaasassa opiskellessani pyöräilin kesäaikaan päivittäin. Muuttaessani Pietariin vuodeksi pyöräily jäi, ja jostain syystä en Helsingissäkään asuessani koskaan innostunut pyöräilystä sen kummemmin. Siellä tuli lähinnä silloin tällöin ajeltua vuokrattavilla citypyörillä.

Berliinissä on paljon pyöräilijöitä ja monesti vaarallisiakin tilanteita liikenteessä jalkakäytävän puolelta seuratessani mielessä on käynyt, että ehkä en tarvitse fillaria. Jotkut pyöräilijät menevät autojen seassa ihan hullua vauhtia ja aina eivät piittaa jalankulkijoista laisinkaan. Jossain vaiheessa minulla oli jo sellainen fiilis, että osaankohan enää ajaa pyörällä ollenkaan, kun on tullut niin vähän ajeltua viime vuosina.

Olen kuitenkin iloinen, että rohkaistuin taas pyörän satulaan. Kypärän olin tietysti hankkinut jo etukäteen. Vaikka se ei niin hienolta näytäkään ja hiuksetkin menevät vähän sekaisin, en uskaltaisi ilman kypärää lähteä fillaroimaan. Pyöräilykesä 2019 voi siis alkaa!

Sunnuntaina teimme ensimmäisen fillariretken. Ajelimme Neuköllnin suuntaan lemppari-intialaiseen illalliselle. Pyöräilimme Landwehrkanalin vartta pitkin ja Görlitzer Parkin ohitse. Siinä oli kyllä mukava reitti, jota voin suositella leppoisaan ilta-ajeluun. Matkaa esimerkiksi Ostkreuz-asemalta on noin nelisen kilometriä.

Siinä matkassa ehtii kuitenkin tulla sen verran nälkä, että Chutnifyn sapuskat maistuivat erinomaisesti. Paikallinen ruokaskene on kansainvälinen ja monipuolinen mutta intialaisista ravintoloista minulle on kuitenkin tullut jostain syystä sellainen fiilis, että valitettavan usein taso ei ole ihan sitä, mitä toivoisi. Jos siis mielit intialaisia herkkuja Berliinissä, ota suunnaksi Chutnify. 😊