Sopivan kylmät ja täydellisen kauniit pakkaspäivät ovat parasta talvessa. Sellaiset, jotka tuoksuvat glögiltä ja ovat täynnä puuterilunta, kimallusta ja hiljaa putoavia hiutaleita. Sellaiset oikeat talvipäivät.

Saavuin Suomeen juuri sopivasti ottamaan lumen ja talven vastaan. Joulukuun ensimmäisten päivien lumisade toi hetkessä lisää energiaa ja joulumieltä pimeän marraskuun jälkeen. Valo ja pakkanen pakottivat kaivamaan kaapeista pipon ja untuvatakin esille ja lähtemään kameran kanssa ulos.

Lumi saapui muutamaa päivää myöhemmin myös Tukholmaan ja tänä vuonna todellakin aivan kertaheitolla. Juuri parahiksi sinä päivänä, kun matkasin Helsingistä takaisin kohti Tukholman pakopaikkaani. Lunta tuli sellaisella vauhdilla, että se oli vähällä pysäyttää koko kaupungin. Arlandan lentokenttä oli suurimman osan päivästä suljettuna ja joukkoliikenne takkusi pahasti. Minulla oli kuitenkin onnea matkassa, sillä pääsin kuin pääsinkin lopulta perille − ja yhteensä vain noin viisi tuntia myöhässä.

Onneksi, sillä tänä viikonloppuna aion nauttia kauniin talvisesta Tukholmasta niin hyvin kuin vain ikinä osaan. Aion piipahtaa joulumarkkinoilla, käydä luistelemassa, leipoa pipareita ja tanssia talven ja ystävieni uuden ihanan kodin kunniaksi. Hei vaan talvi − kiva, kun tulit tännekin!