Ehdottomasti parasta syksyssä on se, että joulu on vasta edessä! Hehe…huono vitsi, mutta se on ihan oikeasti minun ainoa lohtu tässä vaiheessa, kun kesä alkaa olla ehtoon puolella. Kun lehdet yksi kerrallaan kellastuvat ja ilmassa saattaa jo havaita hetkittäin syksyn kirpeyttä, mieleni valtaa jokin selittämätön haikeus. Se tulee joka syksy. Kai sitä tekee jonkun pienen surutyön edesmenneelle kesälle. Se sama haikeus tulee sitten uudestaan joulun jälkeen, ”Nytkö se Joulu on jo ohi?”

Vaikka syksy on vasta alussa, niin pakko laittaa tähän väliin pari fiilistelykuvaa talvesta ja joulusta! 

Onhan sitä syksyssä muutakin hyvää toki, muun muassa jo perinteeksi muuttunut Espanjan reissu! Haha, tuokin kuulostaa jo kovin katkeralta Suomen ilmastoa kohtaan. Oi voih, onneksi kaikkeen tottuu, vaikka se hetken viekin. Onhan meillä pimenevät illat kynttilöineen ja villasukkineen <3

Tämä kesä 2018 oli kyllä vaan aivan uskomaton, kunnon intiaanikesä! Miten ihanaa, kun pystyi syömään kaikki ruuat aamiaisesta illalliseen ulkona varjon alla, mennä keskellä päivää mökkijärveen viilentymään, kuunnella yönhämärässä sirkkojen sirkutusta. Minun kohdallani on muuten erittäin harvinaista, että käyn järvessä uimassa, vesi tuntuu aina niin inhottavan kylmältä! Kai se vaatii tämän intiaanikesän, että minäkin pääsen nauttimaan järven ”raikastavasta” vaikutuksesta. 

Olenkohan ainoa, joka tekee tätä menneen kesän surutyötä syksyisin? Terkut vaan kaikille kesähaikailijoille! 🙂

Henna