Ch-ch-ch-ch-changes

Aina hetkittäin iskee turhautuminen siihen, että paino ei tahdo tippua ja tulee niitä ajatuksia, että jos mä kuitenkin yrittäisin sitä soppadieettiä ja yrittäisin taas alkaa lenkkeillä neljä kertaa viikossa, ihan vain että saisin painonpudotuksen sysättyä käyntiin. Onneksi toistaiseksi olen kuitenkin tullut järkiini varsin nopeasti ja älynnyt olla repsahtamatta mihinkään yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupaavaan dieettihömpötykseen. Pitää oikein muistuttaa itseään siitä, että jos haluaa muuttaa asioita pysyvästi pitää olla kärsivällinen ja antaa asioille ja etenkin itselleen aikaa. Muistuttelen myös itseäni, että on parempi muuttaa yksi asia kerrallaan, koska useamman muutoksen tekeminen yhtä aikaa tarkoittaa todennäköisesti sitä, että lipsun pian vanhoihin tapoihini.

Ajattelin, että olisi hyvä listata ne asiat jotka olen saanut parissa vuodessa muutettua ja jotka näyttävät tulleen osaksi pysyviä rutiinejani. Näin voin muistuttaa itseäni siitä, että vaikka aina ei siltä tunnu niin ihan konkreettisia asioita on kuitenkin muuttunut.

 

Unirytmi
Pari vuotta sitten käytyäni Patrik Borgin vastaanotolla hän sanoi, että unensaanti on tärkein asia johon minun tulee kiinnittää huomiota. Olen iltavirkku ja tuolloin unirytmini oli sellainen, että sain unta yleensä reilusti puolen yön jälkeen, ja riippuen seuraavan päivän pakollisista menoista uneni saattoivat jäädä 6,5-7 tunnin mittaisiksi. Univajetta paikkailin sitten viikonloppuisin nukkumalla pitkään, mikä taas sotki seuraavan viikon rytmiä.

Nykyisin minulla on kello soimassa viikonloppuisinkin, riippuen vähän iltamenoista, mutta pyrin siihen etten enää vetelisi sikeitä puolillepäivin edes baari-iltojen jälkeen. Olenkin saanut unirytmiäni muutettua niin, että minua alkaa nukuttaa yleensä iltaisin noin yhdentoista aikoihin, jolloin pyrin myös käymään nukkumaan. Keskimääräinen unensaantini onkin kohonnut noin tunnilla, eli saan unta noin 7,5-8 tuntia yöstä riippuen.

Olen myös huomannut, että jos uneni jäävät alle tuon 7 tunnin huomaan sen heti seuraavana päivänä vireystason laskuna. Tämä kertoo minulle sen, että koska aiemmin olin koko ajan vähän univajeessa en vain huomannut sitä koska väsymys oli normiolotila. Unirytmin normalisoituminen auttaa siis tunnistamaan unen puutetta.

 

3 ateriaa päivässä
Syön nykyisin kolme kunnon ateriaa päivittäin, etenkin arkisin mutta pyrin siihen myös viikonloppuisin vaikka päivärutiinini ovatkin hieman erilaiset kuin viikolla. Ennen söin iltaisin lähinnä voileipiä, mutta nyt pyrin kokkailemaan ihan oikean aterian, vaikka se tarkottaisikin puolivalmisteiden käyttämistä toisinaan. Puolivalmisteet ovat auttaneet myös lihan karsimisessa, sillä erityisesti Hälsans Kök -merkillä on hyviä kasvispakasteita. Kunnollisen aterioinnin ansiosta iltanapostelu on vähentynyt, vaikkei se nyt iso ongelma minulla aikaisemminkaan ollut.

Töissä syön joka päivä lounaan läheisessä louansravintolassa, ja vaikka siihen rahaa kuluukin koen että se on kuitenkin parempi kuin kantaa käppäisiä eväitä töihin. Iltapäivisin yritän myös muistaa syödä välipalan, minkä onnistumista helpottaa se, että työpaikallamme on yleensä tarjolla hedelmiä ja voileipätarvikkeita kaikkien käyttöön.

 

Liikunta
Tämä on osa-alue jossa on tapahtunut vähiten muutosta, mutta olen yrittänyt olla potkimatta sen johdosta itseäni koska muutosenergiani on keskittynyt toistaiseksi muihin asioihin. Olen kuitenkin saanut lisättyä vähän arkiliikunnan määrää, eli kävely on lisääntynyt keskimäärin 2000 päivittäisestä askeleesta noin 5000:een. Selkäni alkoi reistailla keväällä kun siirryin seisomapainotteisesta työstä toimistoon. Minulla on nyt töissä käytössä läppäriteline, jonka ansiosta voin tehdä töitä seisten vaikkei kallista ja ergonomista motorisoitua pöytää olekaan. Työpäivästäni nyt noin puolet kuluu seisten, ja selkäni on selvästi paremmassa kunnossa.

 

Yleinen aktiivisuus
Tämän osa-alueen huomaan liittyvän selkeästi masennuksesta toipumiseen, sillä vaikka en ole kokenut olevani masentunut enää moneen vuoteen niin masennuksen aikana kerättyjä tapoja ja rutiineja on ollut selvästi vaikeampi karistaa kuin itse masennusta. Ennen viikonloppuni kuluivat pitkälti sängynpohjalla Netflixin parissa eikä mua jaksanut kiinnostaa pistää nenääni ulos ellei ollut jotain erityistä syytä. Nyt huomaan palanneeni masennusta edeltävään aktiivisuuteen (tai ainakin hyvin lähelle sitä), ja jos minulla ei ole mitään erityisiä suunnitelmia viikonlopulle mietin että mitä sitä voisi tehdä itsekseen. Käyn enemmän elokuvissa ja pyörin muutenkin keskustassa, treffaan kavereita tai ihan vain siivoan kotona. Tämä aktiivisuustaso vaikuttaa myös kotini siisteyteen, ja huomaan että kun masentuneena en jaksanut kiinnostua kotini siisteydestä nyt minusta on kiva pitää paikat ojennuksessa (vaikka siisteysintoilijaa minusta ei saa tekemälläkään). Teen päivittäin kotitöitä ainakin vähän, oli se sitten pyykinpesua tai tiskaamista, ja kodin siistinä pitäminen on muuttunut selvästi helpommaksi kun asioita tekee vähän kerrallaan eikä kerran kuussa hirveällä rytinällä.

 

Vaikka jollekin nämä muutokset voivat näyttäytyä pieninä ja merkityksettöminä niin minulle ne ovat kuitenkin askeleita kohti sitä ihmistä ja elämää joka haluan olla ja mitä elää. Näiden muutosten syntyminen ei ole tapahtunut yhdessä yössä, mutta niiden muodostumisessa on auttanut se, että olen malttanut olla kärsivällinen enkä muuttaa kaikkea kerralla ja isosti. Uskon, että koska olen nämäkin asiat pystynyt muuttamaan niin se seuraava asia listallani eli liikunnan lisääminen on vain ajan kysymys.
 

Kommentit (1)
  1. Nimenomaan pitää tehdä muutos kerrallaan, eikä yrittää hallita kaikkea heti kerralla. Jengi yrittää päästä liian nopeaa ja kerralla tavoitteisiin ja se yleensä kosahtaa aika nopeaa. Yksi asia kuntoon ja sitten seuraava. Tsemppiä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *