Läski laihduttaa
Otsikkoni viittaa Fitness Führer-blogin viimeisimpään juttuun jossa FFFifi ansiokkaasti pohtii kuinka lihavista ihmisistä on tullut vapaata riistaa nykyisessä keskusteluilmapiirissä. En kuitenkaan kommentoi tässä varsinaisesti sitä aihetta, vaan keskityn henkilökohtaiseen tilanteeseeni.
Kivuliaiden ”voinko hyväksyä itseni tämän painoisena”-pohdiskelujen jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että jos en todella tunne oloani omaksi tässä koossa ehkä asialle pitäisi tehdä jotain. En kuitenkaan ole suinpäin rynnännyt kuntosalille rehkimään tai ostamaan porkkanoita kaupasta (molempia olen kyllä tehnyt mutta en pelkästään) vaan yrittänyt lähestyä asiaa pysyvämpien muutosten kannalta. Olen jo jonkin aikaa lukenut Patrik Borgin Pöperöproffa-blogia jossa hän kirjoittaa paitsi painonhallinnasta myös monesta muusta ravintoon ja liikuntaan liittyvästä aiheesta. Hänen juttunsa ovat tuntuneet järkeville eivätkä tippaakaan syyllistäville, joten kävin kirjastosta lainaamassa hänen kirjoittamansa kirjat Rentoa painonhallintaa, Syö hyvin ja laihdu sekä Vinha perä. Ahmin kirjat lähes kertaistumalta, niin järkeenkäyville niiden sanoma tuntui, ja olen yrittänyt noudattaa niiden ohjeita nyt noin kuukauden verran.
Itselleni tärkeimmät opit Patrikin kirjoista sekä blogeista ovat olleet syömisen aiheuttamasta syyllisyydentunteista eroon pyrkiminen, ateriarytmin tasaaminen sekä kasvisten määrän lisääminen ruokavalioon. Pointti on se, ettei kaikkia muutoksia tehdä kerralla vaan niihin totutellaan pikkuhiljaa ja koska repsahduksia sattuu aina niistä ei koeta syyllisyyttä vaan jatketaan normaalisti sen sijaan että yritettäisiin tehdä liian jyrkkiä korjausliikkeitä. Minulle vaikeinta tällä hetkellä on selkeästi tuo ateriarytmin tasaaminen. Koska en ole juuri nyt töissä ja koulussakin vain satunnaisesti minulla ei ole varsinaista päivärytmiä, mutta olen pyrkinyt syömään vähintään yhden, mieluiten kaksi kunnon ateriaa päivässä (lounas ja päivällinen). Aamiaiseni on melko kunnossa, syön aamuisin melko runsaasti ja se yleensä auttaa pitämään nälkää lounaaseen asti, sekä tasaamaan näläntunnetta myös lounaan jälkeen iltapäivällä. Lounaan syön yleensä koulun ravintoloissa tai Unicafeessa niinäkin päivinä kun en käy muuten koulussa, eli saan edullisen lämpimän ruuan salaatteineen ja juomineen ainakin kerran päivässä. Unicafe on laiskan kokkaajan onneksi auki myös lauantaisin…
Päivällinen ja välipalat ovat tuottaneet eniten päänvaivaa. En yleensä syö välipaloja ellei minulla ole nälkä, ja näläntunne minulle tulee keskimäärin 4 tunnin välein. Sitten kun se näläntunne iskee se onkin jo melko kova ja syötävää olisi saatava nopeasti. Pahin tilanne on se, jos en ole koulussa/töissä syönyt välipalaa ja menen suoraan kauppaan päivän jälkeen, silloin tulee herkästi ostettua turhuuksia ja nopeaa vatsantäytettä terveellisen sijaan. Päivällistä en ole yleensä enää illalla kotona syönyt, vaan normaalisti koulu/työpäivän jälkeen syön esim. voileipiä, hedelmiä, vihanneksia sellaisenaan tms. Nyt olen pyrkinyt opettelemaan tekemään ruokaa myös niinä päivinä kun syön opiskelijalounaan poissa kotoa. Helpoimmaksi olen kokenut sen, että teen esim. viikonloppuna isomman satsin vaikka keittoa, tai sitten minulla on helpot salaattiainekset valmiina jääkaapissa. Päivällisen olen pyrkinyt pitämään lounasta kevyempänä, eli syön selkeästi eniten aamulla ja päivällä. Päivällisen opettelu on vielä vaiheessa, jos en ole ehtinyt käydä kaupassa tai olen väsynyt syön illalla kuten ennenkin, eli voileipiä ja hedelmiä.
Kasvisten syönti ei ole minulle sinänsä ongelma, syön niitä omasta mielestäni kohtuullisesti muutenkin mutta yritän silti lisätä niiden määrää. Tykkään salaateista ja kypsentämättömistä kasviksista, mutta olen huono tekemään varsinaista kasvisruokaa, tai lisäämään kasviksia jo tuttuihin (liha)ruokiin. Pyrin syömään ainakin kaksi hedelmää päivittäin ja joka aterialla kasviksia, pääaterioilla yritän pitää lautasmallin mielessä mutten mittaa viivottimella tai vaa’alla ruokaani. Rentous on se asia mitä Patrik Borgikin painottaa, ei pitäisi tehdä mitään muutoksia joita ei usko pystyvänsä noudattamaan ainakin kahden vuoden päähän ja yleensä epämiellyttävät asiat ja itsensä pakottaminen ovat sellaisia asioita joihin laihduttaminen ja painonhallinta kaatuu.
Liikunnan aloittaminen (tai oikeammin palauttaminen) on tuntunut jostain syystä haastavalta. Olen ottanut tavoitteeksi käydä salilla kerran viikossa ja vähintään 30 minuutin kävelylenkillä (ns. hyötyliikunta on erikseen, kauppaan kävelemistä ei lasketa tähän) kolme kertaa viikossa. Ajattelen että jos saan tuon määrän liikuntaa rutinoitua elämänrytmiini voin sitten pikkuhiljaa yrittää lisätä määrää/tehoa. Jonkin verran kuitenkin lipsumista on tapahtunut, mutta yritän olla itselleni armollinen ja ajatella että olen vasta prosessin alussa. Liikunta on laihdutuksessa selvästi tehottomampi tapa yrittää pudottaa painoa kuin ruokavaliomuutokset, joten olen keskittynyt ensin niihin ja liikunnan varsinainen säännönmukainen lisääminen tulee myöhemmin.
Vielä ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia painossa, mutta itsestäni tuntuu hyvältä tehdä asialle konkreettisesti jotain. Vaikka paino yksinään onkin huono mittari terveydelle ja hyvälle ololle, toivoisin voivani pudottaa vähintään sen kymmenen kiloa. Jos pääsen 70 kilon alapuolelle olen tyytyväinen ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Ehkä se nätti tyttökin sieltä pikkuhiljaa palailee, jos ei kilojen katoamisen myötä niin ainakin kohentuneen hyvinvoinnin.