Lopeta se laihdutus

Painonpudotusoperaatio ei ole edennyt ihan niin jouhevasti kuin olisin viime vuoden alussa toivonut. Paino ei sentään ollut noussut syksyn stressilaihtumisen jälkeen kun kävin joulupyhinä vaa’alla, mutta eipä se ole siitä enempää myöskään laskenut. Tällä viikolla kävellessäni raittiissa ulkoilmassa sain oivalluksen: olen sortunut moniin laihduttajien perisynteihin. Olen syyllistänyt itseäni kun en ole liikkunut tarpeeksi tai kun olen syönyt jotain roskaruuaksi määrittelemääni. Olen stressannut siitä, että paino ei putoa ja vaatekoko ei pienene. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole motivoineet minua uusiin elämänmuutoksiin (tai pitämään tarpeeksi kiinni niistä jo saavutetuista), vaan enemmän ahdistaneet ja masentaneet.

Kävin tällä viikolla myös heräteostoksilla alennusmyynnissä, ja sovituskopissa sain toisen – harvinaisemman – oivalluksen: nainen, sä näytät hyvältä. Joo, olisi kiva mahtua pari kokoa pienempiin vaatteisiin, etureppu voisi olla pienempi ja berberi on kuin kaksi vesimelonia. Mutta vyötärö on kuitenkin vielä näkyvillä, rinnat täyttävät väljemmänkin topin ja on se pebakin aika bootylicious.

Nämä oivallukset yhdistettynä päädyin sanomaan itselleni: lopeta se laihduttaminen. Ei se painosta tai ulkomuodosta stressaaminen ole tähänkään asti tuottanut tulosta, eli mitä jos keskittyisit siihen että sulla on henkisesti ja fyysisesti hyvä olla kropassasi? Kun ruokailua ja liikuntaa on motivoinut painonpudottaminen, niin ei niitä hyviä tapoja jaksa ylläpitää koska tulokset näkyvät niin hitaasti (jos ollenkaan). Terveys on sinänsä ihan hyvä tavoite, mutta sekin vähän liian abstrakti. Siellä kävelyllä jolla oivallukseni sain nautin ihan aidosti siitä, että liikutin laiskaa ruhoani kylmässä talvi-ilmassa ja katselin taivaanrantaan vajoavaa aurinkoa. Kotiin saavuin posket punaisina hehkuen ja joulupyhinä ihan tarpeeksi lepuutettu kroppa edes hieman vetreämpänä.

Mun pitää aktivoitua, ei laihdutus mielessäni, vaan siksi että se antaa energiaa ja tekee olon hyväksi. Eikä aktivoitua vain liikunnan suhteen, vaan myös muuten, tapaamalla enemmän ystäviä ja tekemällä muutakin kuin vajota päivästä toiseen Netflix-putkeen. Nyt olisi aikaakin vaikka mille kun ei ole töitä. Olen vain niin tavattoman huono aktivoimaan itseäni, tarvitsen rutiineita ja ulkopuolisia aikatauluja joista pitää kiinni. Vaikka monet päivätöissä käyvät valittavat, että on vaikea löytää aikaa liikunnalle tai ystäville, niin mulla on toisin. Laiskuus lisää laiskuutta ja silloin kun mulla on säännöllinen päivärutiini (mieluiten työ, opiskelukin vaatii paljon itsenäistä aktiivisuutta) saan yleensä muutenkin asioita aikaan. Mutta sillä välin kun etsin töitä olisi syytä saada itsensä muuten täältä kämpästä liikkeelle. Tärkeintä on tuottaa itselleen hyvää oloa ja hyvinvointia, laihtuminen on sivuseikka.