Mitä tänään söin

Tänään on Syömishäiriöliiton Älä laihduta -päivä ja sen kunniaksi ajattelin kertoa mitä söin (ja aion vielä syödä) tänään. Ja siksikin että lopetin laihduttamisen jo edellisessä postauksessa 🙂

Aamupalaksi vedin totuttuun tapaan keitetyn kananmunan, pari leipäpalaa Ingamariinilla, salaatilla, savukinkulla ja paprikalla päällystettynä, kupillisen kaakaota, yhden satsuman ja pienen lasin omenatuoremehua. Olen vaihtanut tavallisen Herbamaren vähäsuolaiseen versioon (vähäsuolaisuus tulee siis siitä, että natriumkloridi on korvattu kaliumkloridilla) terveyssyistä, mutta se on mielestäni niin pahanmakuista että taidan luovuttaa lähes täyden putelin kiertoon ja ottaa takaisin tavallisen Herbamaren. Joka maistuu muuten paremmalle kuin pelkkä ruokasuola. Aiemmin olen syönyt aamupalalla hedelmän sijasta jogurttia, mysliä tai muroja mutta koska huomasin nälän pysyvän poissa myös ilman niitä olen korvannut ne nykyisin hedelmillä. Tämä on yksi niitä pieniä muutoksia jonka olen pystynyt pitämään enkä koe luopuneeni mistään oleellisesta.

Lounaalla kävin työkavereiden kanssa lounasravintolassa, jossa on varsin kiitettävä lisuke/salaattipöytä. Joinakin päivinä maksan pelkän lisukeannoksen, koska se on myös varsin runsas, mutta tänään otin täyden lounaan joka ei kuitenkaan ole kuin euron kalliimpi. Lautasen latasin puolilleen salaattipöydän vihanneksilla ja salaateilla, pääruoaksi otin kananrintafileen pestolla sekä pari pientä perunaa. Jälkkäriksi vedin hyvällä omallatunnolla pannukakun kermavaahdolla ja hillolla ja huuhdoin sen alas ylijääneellä vappusimalla 🙂

Koska minun piti lähteä aikaisin töistä ehtiäkseni viemään mekon korjausompelijalle en syönyt normaalia välipalaani (hedelmä ja pähkinöitä tai leipäpala). Matkalla iski kuitenkin jano ja ajattelin samalla vaivalla nostaa verensokeria, joten ostin pullon limsaa jota yleensä juon erittäin harvoin. Siksi en jaksa ottaa pullollisesta sokerijuomaa silloin tällöin stressiä, koska se ei kuulu viikottaiseen tai edes kuukausittaiseen ruokavaliooni.

Illalliseksi aion syödä juuressosekeittoa koska sitä on iso satsi valmiina jääkaapissa. Kaveriksi voisin ottaa palan ruisleipää sulatejuustolla, niin ei jää keitosta jäänyt juustonjämä homehtumaan kun en sellaista normaalisti muuten syö. Iltapalaksi ja perjantain kunniaksi saatan vielä syödä popcornia (kattilassa öljyllä paistettuna, ei mikropoppareita) ja yksi kuiva siiderikin näyttäisi jääneen jääkaappiin odottelemaan.  Madonna on kuulemma joskus laihduttanut popcornilla, mutta minulla ei kyllä ole mitään harhakuvia niiden laihduttavasta vaikutuksesta.

Ja mitenkäs paljon olen tänään sitten liikkunut? No en työ- ja asiointimatkojen kävelyä enempää (iPhonen askelmittarin mukaan reilut 5000 askelta), tosin töissä olen viime päivät suurimmaksi osaksi seisonut koska selkäni on vähän kiukutellut istumatyöhön siirryttyäni. Minulla on myös sen verran ronskit allergiaoireet koivujen pamahdettua kukintaan, että ei taida ulkoilusta tulla lähipäivinä mitään. Mikä on sääli kun kerrankin olisi kelit… Ehkä huomenna voisin jaksaa vetää Iltiksen hehkuttaman 7 minuutin viraalitreenin sisätiloissa 😉

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

Lopeta se laihdutus

Painonpudotusoperaatio ei ole edennyt ihan niin jouhevasti kuin olisin viime vuoden alussa toivonut. Paino ei sentään ollut noussut syksyn stressilaihtumisen jälkeen kun kävin joulupyhinä vaa’alla, mutta eipä se ole siitä enempää myöskään laskenut. Tällä viikolla kävellessäni raittiissa ulkoilmassa sain oivalluksen: olen sortunut moniin laihduttajien perisynteihin. Olen syyllistänyt itseäni kun en ole liikkunut tarpeeksi tai kun olen syönyt jotain roskaruuaksi määrittelemääni. Olen stressannut siitä, että paino ei putoa ja vaatekoko ei pienene. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole motivoineet minua uusiin elämänmuutoksiin (tai pitämään tarpeeksi kiinni niistä jo saavutetuista), vaan enemmän ahdistaneet ja masentaneet.

Kävin tällä viikolla myös heräteostoksilla alennusmyynnissä, ja sovituskopissa sain toisen – harvinaisemman – oivalluksen: nainen, sä näytät hyvältä. Joo, olisi kiva mahtua pari kokoa pienempiin vaatteisiin, etureppu voisi olla pienempi ja berberi on kuin kaksi vesimelonia. Mutta vyötärö on kuitenkin vielä näkyvillä, rinnat täyttävät väljemmänkin topin ja on se pebakin aika bootylicious.

Nämä oivallukset yhdistettynä päädyin sanomaan itselleni: lopeta se laihduttaminen. Ei se painosta tai ulkomuodosta stressaaminen ole tähänkään asti tuottanut tulosta, eli mitä jos keskittyisit siihen että sulla on henkisesti ja fyysisesti hyvä olla kropassasi? Kun ruokailua ja liikuntaa on motivoinut painonpudottaminen, niin ei niitä hyviä tapoja jaksa ylläpitää koska tulokset näkyvät niin hitaasti (jos ollenkaan). Terveys on sinänsä ihan hyvä tavoite, mutta sekin vähän liian abstrakti. Siellä kävelyllä jolla oivallukseni sain nautin ihan aidosti siitä, että liikutin laiskaa ruhoani kylmässä talvi-ilmassa ja katselin taivaanrantaan vajoavaa aurinkoa. Kotiin saavuin posket punaisina hehkuen ja joulupyhinä ihan tarpeeksi lepuutettu kroppa edes hieman vetreämpänä.

Mun pitää aktivoitua, ei laihdutus mielessäni, vaan siksi että se antaa energiaa ja tekee olon hyväksi. Eikä aktivoitua vain liikunnan suhteen, vaan myös muuten, tapaamalla enemmän ystäviä ja tekemällä muutakin kuin vajota päivästä toiseen Netflix-putkeen. Nyt olisi aikaakin vaikka mille kun ei ole töitä. Olen vain niin tavattoman huono aktivoimaan itseäni, tarvitsen rutiineita ja ulkopuolisia aikatauluja joista pitää kiinni. Vaikka monet päivätöissä käyvät valittavat, että on vaikea löytää aikaa liikunnalle tai ystäville, niin mulla on toisin. Laiskuus lisää laiskuutta ja silloin kun mulla on säännöllinen päivärutiini (mieluiten työ, opiskelukin vaatii paljon itsenäistä aktiivisuutta) saan yleensä muutenkin asioita aikaan. Mutta sillä välin kun etsin töitä olisi syytä saada itsensä muuten täältä kämpästä liikkeelle. Tärkeintä on tuottaa itselleen hyvää oloa ja hyvinvointia, laihtuminen on sivuseikka.

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys