Tytöt, naiset ja itseinho
Varoitus: teksti sisältää voimasanoja.
Olen lukenut ja katsellut tänään toinen toistaan sydäntäsärkevämpiä juttuja tytöistä, naisista ja heidän kokemastaan inhosta omaa kehoa ja ulkonäköä kohtaan. Viikko sitten oli Älä laihduta -päivä, eli ehkä se on osasyynä sille, että moni näistä jutuista nousi pintaan suunnilleen samoihin aikoihin. Jotenkin niiden lukeminen yhden päivän aikana aiheutti minussa voimakkaan pahoinvoinnin: ei enää, nyt saa riittää. Juttuja lukiessa tuntui kuin itseinho olisi naisoletetuilla sisäsyntyinen tunne, mutta ei se ole. Se on meihin ulkoa istutettu ja osa meistä on sen omaksunut voimakkaammin kuin toiset.
Olen kyllä tiennyt pitkään tutkimustuloksista joiden mukaan suurin osa naisista on tyytymättömiä ulkonäköönsä, mutta ennen kuin luin nuo kirjoitukset ja katsoin Jennyn ja Saaran videon en tajunnut miten voimakkaasta tunteesta voikaan olla kyse. Tai tajusin kyllä, koska tunnistinhan itseni jokaisesta tekstistä, mutta en ollut tajunnut miten yleinen se tunne on. Monilla ei ole kyse vain jonkun ”pikkuvian” viattomasta ruotimisesta vaan rampauttavasta ja elämää rajoittavasta tunteesta, että minä en ole hyvä tällaisena kuin olen, minä en kelpaa, minä en ansaitse hyviä asioita saati rakkautta. Emme pukeudu itseämme varten vaatteisiin jotka saavat olomme tuntumaan hyvältä, vaan peittääksemme ”ongelmakohtia” jotta emme loukkaisi ulkopuolisten esteettistä silmää.
Olen sortunut näihin ajatuksiin itsekin, enkä mitenkään hamassa menneisyydessä vaan ihan tämänhetkisessä elämässäni. Olen syyttänyt ulkonäköäni siitä etten ole parisuhteessa. Mietin miten voisin näyttäytyä siskoni häissä, saati hääkuvissa, mekossa (joka ei ollut itseni valitsema) joka paljastaa armottomasti käsivarsiini kertyneet allit. Vasta tällä viikolla mietin lämpimänä aamuna voinko laittaa mekon päälleni koska minulla ei ollut ehjiä sukkahousuja joilla voisin peittää talven jäljiltä valkoiset, alkavan sängentyngän peittämät paksut pohkeeni. Kunnes tajusin miten vitun tyhmää oli edes ajatella moista. Minulla on oikeus pukeutua (lain rajoissa) juuri sellaisiin vaatteisiin jotka itseäni miellyttävät.
Teki hyvää lukea järjen ääntä Fitness Führerin blogista, jossa hän paljastaa omat ”kauneusvirheiset” säärensä. Päätin, että jatkossa vähintään pyrin siihen että paskat nakkaan siitä miltä muut haluavat minun näyttävän ja miten pukeutuvan (tai mitä kuvittelen muiden haluavan, todellisuudessahan suuri osa ihmisistä on niin kiireisiä omien vikojensa ruotimisessa etteivät he minun sääriäni katsele). Jos minä haluan paljastaa vatsaröllykkäni tyköistuvassa mekossa, tai rasvaa keränneet sääreni ja polveni sortseissa minulla on siihen täysi oikeus. Ja jos joku ulkopuolinen kokee oikeudekseen tulla ulkomuodostani avautumaan aion sanoa: Ei kiinnosta hevonhelvettiä.