Sono qui!

Oon perillä! Ylläolevassa kuvassa on mun huone ja Bruno joka tykkää pelata mun puhelimella. Kommunikointi pojan kanssa on vielä aika mielenkiintosta ku sanavarasto ei oo hirveen laaja mutta toisaalta oon kyllä oppinu hirveesti jo kaikkea sen kanssa. Tähän mennessä kuitenkin kaikki ainakin tuntuu menneen ihan okei, perhe on ihan mukava ja huone siisti. Tänää iltapäivästä meen jossai vaiheessa kattelee vähän kaupunkia uuujee.

Olin aikasemmin suunnitellu että alotan täällä urheilullisemman elämän ja voi kyllä: tänään eka aamu ja ensimmäinen aamulenkki!!! Ei tosiaan asuta missään idyllisessä lähiössä niin juoksentelin sitten läheiseen Villanovan kylään (eikä sekää ollu mikään hieno). Mutta bongasimpa ainaki lähileipomon, vihanneskaupan, japanilaisen ravintolan (jossa lastenannos oli riisipalloja ja ranskalaisia, what?), metallinkeräyskaatopaikan ja monta paikkaa mistä saisin käytetyn auton, jee. 

PS. Lämmintä 28°C, kelpaa siis!