Meidän viime viikko alkoi oikeestaan vasta keskiviikkona, koska ma-ti painettiin duunia niskalimassa. Keskiviikkona sitten olikin ansaittu vapaapäivä ja päätettiin lähteä Koplenziin shoppailureissulle. Jotain meni kuitenkin pahasti pieleen ja löysimme itsemme Mainzista! Eipä sekään osoittautunut huonoksi vaihtoehdoksi, vaan itseasiassa tykästyimme kaupunkiin niin, että päätimme lähteä sinne vielä uudestaan viikonlopun viettoon! (=lauantai-illan baarikierrokselle)

Loppu viikko menikin lauantaita odotellessa, töistä ei tuntunut tulevan mitään kun ajatukset olivat jossain ihan muualla (mitä laittais lauantaina päälle, miten tukka..?).  Suunnattomasti meitä ilahdutti lauantain ”lumimyrsky”, jonka vuoksi töissä oli hiljaista ja saimme lopettaa aikaisemmin. Onnesta soikeina lähdimme kohti Mainzia paria tuntia suunniteltua aikaisemmin. Kerkeäisimme vielä viimehetken shoppailukierrokselle, jonka ansiosta illan vaatekriisiä ei tällä kertaa tulisi, fiuh!

Saavuttuamme hotellille, alkoi suunnaton häsläys ja kamojen purkaminen kasseista. Vaikka oli uudet vaatteet, Veera onnistui luomaan tapansa mukaan kriisiä kriisin perään ja loppujen lopuksi päättikin lähteä vanhoissa ryysyissä illanviettoon.  

Meidän jääkaappi.

Aikamme kierreltyämme kaupungilla, päädyimme (erittäin) pieneen ja ahtaaseen pubiin ottamaan yhdet neuvoa antavat. Saimmekin kanssajuopoilta hyviä neuvoja ja lähdimme etsimään baaria nimeltä Schon Schön 😀 No eihän sitä semmosta löytynyt kovasta yrityksestä huolimatta ja huppistakeikkaa kohta oltiinkin Redcatin tanssilattialla! 

Redcatissa herätettiin monien ihmisten mielenkiinto ja meitä pommitettiin mitä kummallisimmilla  kysymyksillä. Hassua, miten vähän täällä tiedetään Suomesta 😀  Siinähän se ”ilta” sitten vierähtikin ja viiden aikaan portsari tulikin kolkuttelemaan olkapäälle, että olis aika tyttöjen poistua! 

Ulos päästyämme meinasi tulla hätä, sillä emme muistaneet mistä tulimme ja minne menisimme. Onneksi muutamalla tyypillä oli sama suunta ja he opastivat meidät takaisin hotelliimme 🙂

Sunnuntai olikin sitten surkeuksien päivä, aamupala oli ja jäi välistä, herättiin varttia vaille 12, hotellista oli poistuttava  12, bussi lähti 13 ja kotona oltiin 14 ja samantien sänkyyn kuorsaamaan!

LUSTIG WOCHENENDE!

ps. Nina joi kokonaisen kaljan