Tervetuloa Okavango Deltalle! Siirryimme siis Chobesta pienkoneella Okavanga Deltan leiriin. Alueella ei ole juurikaan teitä ja vesistöt estävät liikkumisen autolla, joten siksi tuollainen 6- tai 8-paikkainen kone kyydittää matkailijoita leirien välillä. Kuvat otettu jälleen Canonin 7D Mark II -kameralla ja Studiovarustamon huippuobjektiivilla, niistä tarkemmin tieto tässä postauksessa.

Palasimme siis Kasanen lentokentälle, jossa edellisen leirin kohtaamispaikka oli ja siellä meiltä odotti lentoliput Okavangoon.

Koneeseen käy! Hihii, ehkä vähän jännitti. Mutta mahtava elämys, ja mitkä maisemat!

Let’s go!

Pilotit olivat esim. Espanjasta ja Ranskasta, eikä konekaan ollut mikään paikallinen lentoyhtiö. Ajattelin myös, että ei tuossa nyt lennetä niin korkealla, että pääsee sieltä aika pehmeästi tarvittaessa laskeutumaan. Oli kyllä tasainen ja mukava lento. Lentoaika oli noin puolitoista tuntia. Videopätkää löytyy täältä.

Niin ne maisemat! Näistä kuvista näkee hyvin tuon suistoalueen luonnon.

Leirillä – vastassa oli odottamassa auto, joka vei meidät leirille.

Näki heti, että luonto on erilaista kuin Chobessa – paljon vehreämpää ja moninaisempaa. Ja niin kaunista!

Tervetuloa perille! Chobessakin oli oikein mukavat oltavat, mutta tämä oli sitten kyllä huippu. Leiri oli jälleen &Beyond Okavanga Delta Nxabega -leiri. Suosittelen lämpimästi testaamaan &Beyond-leirejä, luksusta ja erinomaista palvelua alusta loppuun.

Päärakennuksessa sijaitsi lounge ja ruokailusali.

Loungessa tosiaan safari-tunnelmaa.

Päärakennuksessa oli myös iso terassi, jolla syötiin yleensä aina. Näkymä avautui tietenkin suistolle.

Lounasta. Tässä ”light lunch” esimerkkinä, ei tarvinnut trangiaa täällä telttaillessa. 

Toinen esimerkki lounaasta lisukesalaatin kanssa.

Oli aivan mieletöntä mutustaa lounasta tässä maisemassa. Leirillä oli jälleen vain kourallinen ihmisiä, vaikka kaikki 12 telttaa olivat varattu, joten saimme yleensä olla ihan kahdestaan mm juuri lounailla. Aika luksusta. 

Iltapäiväteen kanssa tarjoiltiin toki pientä naposteltavaa.

Päärakennuksen yhteydessä oli myös pieni uima-allas ja aurinkotuoleja.

Teltat sijaitsivat päärakennuksen molemmilla sivuilla. Aika siirtyä siis sinne.

Tällaisissa teltoissa siis yövyttiin, aivan suiston rannassa.

Teltta joo, mutta olihan sen korotettu tuollaisella kiinteällä rakenteella.

Ei tarvinnut pakata makuupussia onneksi mukaan, käy.

Pyöreän/ovaalin tilan jakoi isot vaatekaapit – tai walk-in oikeastaan.

Sekä sisältä että ulkoa löytyi suihku. Oli ihan pakko testata myös tuota ulkosuihkua 🙂

Kylpyhuone teltassa näytti tältä.

Ja ihan normaali WC löytyi myös. Parempi varustelu kuin kesämökillä. Nyt löysin siis oman kesäpaikkani.

Ovaalin teltan molemmilla puolilla kiersi käytävä makuuhuoneen ja kylpyhuoneen välillä.

Details

Ja teltasta löytyi ihan mahtava oma terassi.

Nuo verhot jätettiin yleensä muuten yöksi auki, niin saattoi yöllä koittaa arvailla, mikä eläin terassin edessä on syömässä. Parina aamuna norsuperhe oli nimittäin tuossa ruokailemassa.

Varjossa keinussa oli oikein kiva kölliä lounaan jälkeen tai illalla ennen pimeän tuloa – auringonlaskun jälkeen ei ulos nimittäin saanut enää mennä yksikseen.

Eläimet tosiaan pyörivät aika aktiivisesti telttojen välissä.

Aika lähteä ajelemaan. Täälläkin päiväohjelmassa oli aamu- ja iltasafari. Ajot poikkesivat Chobesta siinä, että täällä pystyi ajamaan ihan missä vaan myös illalla/pimeällä. Chobe oli kansallispuisto, jossa on tiukemmat säännöt. Tämä on yksityistä aluetta, joten vapauksia on enemmän. Tietenkin hekin siis suojelevat ja vaalivat aluetta ja luontoa. Videopätkää löytyy täältä.
Erilaista oli myös se, että olimme autossa kahdestaan. Meillä oli mukana siis vain kuski ja jälkien seuraaja edessä (tracker).

Ihastuin todella Okavangon luontoon. En kyllästynyt tuijottamaan horisonttia ja eläimet jäivät melkein toiseksi.

Autolla ajettiin tosiaan aivan keskellä safaria, tiet jäivät monesti taakse.

Ilta-aurinko alkaa värjäämään maisemaa jo kiitettävästi.

Aika pysähtyä sundownerseille.

Paluumatkalla leirille törmäsimme gepardien saalistukseen ja pääsimme hyvin lähelle seuraamaan ruokailua… 

Sitten aika palata leirille, siistiytyä vähän ja siirtyä loungeen Martinille.

Illalla leirillä ei saanut liikkua yksin ulkona. Tässä nopeasti räpsäisty syy. Alueella tosiaan vaelsi vapaasti niin norsut kuin leijonatkin, eikä mitään aitoja ollut. Henkilökunta saattoi siis aina meitä iltaisin teltalta päärakennukselle ja takaisin.

Illallista syötiin joko terassilla tähtitaivaan alla tai sitten erillisessä ’kehässä’ lyhtyjen ja nuotion valossa.

Oli jälleen mahtavaa käpertyä sänkyyn ja kuunnella safarin ääniä.

Aamusafarille lähdettiin aamun sarastaessa.

Täälläkin on välillä pieniä metsäpaloja, varsinkin näin kuivalla talvikaudella, tässä muisto yhdestä.

Hieman lähempi tutustuminen virtahepoon.

Jaloittelua välillä.

Luonto.

Okavangossa pääsi myös kunnolla nauttimaan vesistöissä ja paristakin ajelusta. Yhtenä iltana lähdimme suistolle pikaveneellä.

Safarilook. Pellavapaita/Zara, chinot/Selected Homme, kengät/Prada, ranneke ja aurinkolasit/Bottega Veneta, kello/Uniform Wares, tuoksu/Hermès Vetiver Tonka

Oli mahtavaa puikkelehtia pienissä kanavissa. Ja mennä välillä vähän nopeampaakin.

Sain heti venekuvista kommentin Instagramiin, ”onko siellä krokotiilejä?” Onneksi vain pieniä, kun tuolla ei ole penkkaa isommille lämmitellä.

Papyruskaislaa

Aah, ilta-aurinko. Mielettömän kaunista. Ja voit kuvitella, mikä rauha tuolla on. Ei ketään, missään.

Uuteen ihmeelliseen päivään. Okavango Deltassa huomasi sen, että eläimiä on hieman vaikeampi bongailla, koska ne ovat levittäytyneet niin laajalle. Chobessa kuivalla kaudella laumat pysttelevät tiiviimmin samoilla paikoilla, juoma-alueiden lähellä. Mutta pidin taan enemmän Okavangon luonnosta – se on itsessään niin moninainen ja kaunis.

Jälleen kerran aika lähellä eläimiä.

Yksi aamu suuntasimme taas suistolle, tällä kertaa maisemia ihailtiin rauhallisemmalla tahdilla mokoro-kanootista. Videoa löytyy täältä.

Minua hämmästytti, miten kirkasta ja puhdasta vesi on. Paikalliset voivat jopa juoda sitä sellaisenaan, koska ovat tottuneet siihen täysin.

Mokoroa ohjataan työntämällä kepillä pohjaan. Matalassa vedessä mennään myös sen takia, ettei virtahepo pääse yllättämään 🙂 

Näin sitä ajeltiin tuolla.

Lähtöpäivänä meidät ajettiin taas leirin kiitoradalle. Kuski sanoi, että menee noin vartti ja niinhän se kone ilmestyi taivaanrannasta, toimivat kuin taksit.

Palvelua loppuun asti. Meille pakattiin eväät mukaan, koska ”kentällä on aina kuitenkin hieman odottelua”.

Saapuu.

Ja sitten suunnaksi Maun lentokenttä ja siitä jatkolento Johannesburgiin.

Kompakti kone, vielä pienempi kuin tullessa 😉

Maun kaupunki alkoi lähestyä.

Tadaa, perillä. Tästä jatkoimme siis vaihtolennolla Johannesburgiin ja siitä loma onneksi jatkui vielä. Seuraavana siis aika huuhtoa safarien hiekat pois  Mauritiuksella.

Okavango Delta on UPEA! Botswana on UPEA! Afrikka on UPEA! En voi ehkä enää matkustaa muualle kuin Afrikkaan. Tuolla yhdistyy niin hienosti, loma, elämykset, luonto – kaikki. Toki Afrikassakin on eri alueita, mutta voin suositella hyvin lämpimästi! Paras loma jolla olen ikinä ollut. Suunnitelmissa onkin jo yhdistelmämatka Tansaniaan ja Keniaan ensi kesänä, katsotaan miten käy.