Tulevan syksyn kunniaksi professori ihan innostui ja ajatteli jakaa oman syysherkkunsa reseptin. Tämä herkku on varsin epätyypillinen, mutta melko helppo valmistaa. Samalla voi saada myös liikuntaa. 

Tähän reseptiin tarvitaan kissa. Näin syksyisin näitä on helppo löytää, sillä ihmiset hylkäävät niitä pitkin metsiä. Parempi kissa kattilassa kuin auton renkaan alla. Ja onhan se nyt julmaa jättää kissoja talveksi ulos, eihän ne siitä kuitenkaan selviä.

Kun löydät kissan, se pitää vain kolkata esim. puupölkyllä. Liikuntaa tässä saa, jos kissa kiipeää esim. puuhun. Vaihtoehtoisesti voit koettaa suolata kissan haulikolla, mutta siitä ei jää tällöin paljoa syötävää, ellet tähtää tarkasti ja ammu läheltä.

Kolkkaamisen jälkeen kissan karvat on hyvä ajaa pois. Niistä voi myös valmistaa itselleen muhkean tyynyn, varsinkin jos kyseessä on pitkäkarvainen kissa. Monipuolista, eikö totta?

Kun kissa on karvaton, siitä pitää myös laskea veret pois, jotta liha ei mene pilalle. Tämän jälkeen se vain ripustetaan seipään nokkaan, solmitaan esim. tassuista seipääseen kiinni ja laitetaan tulille.

Ripottele päälle suolaa ja pippuria oman makusi mukaan. Vielä muhevamman herkun saat, kun sivelet nahkaan sinappia. 

Jos haluat extraherkkua, niin voit koettaa ensin syöttää sinapit ja mausteet kissalle, niin se maustuu heti sisältäpäin.

Anna vain ruhon riippua tulilla pari kolme tuntia, jonka jälkeen se alkaa olla valmis. Kääntele sitä vain silloin tällöin.

Helppoa kuin heinänteko! Ja sopii hyvin myös vähäosaisille!