Frozen-synttärit – jäisimmät bileet ikinä.

 

Muutama viikko sitten juhlittiin meidän likkojen yhteissynttäreitä. Kuten lähes kaikille muillekin pikkutytöille, myös meidän 3-vuotiaalle esikoiselle on Frozen nyt ’SE-juttu,’ ja olikin pikkumimmille ihan selvää, että Frozen valittaisiin

synttäriteemaksikin. Aloitin valmistelut hyvissä ajoin, mutta ”yllättäen” muutama juttu jäi silti tekemättä, kun muistin ne liian myöhään. 

Äidille kyseinen teema ei siis ollut ehkä se kaikista mieleisin, mutta ’enemmän on enemmän,’ ja Frozen sai näkyä juhlissa ihan kaikessa. Ei niinkään Annan ja Elsan naamojen muodossa, mutta koko kämppä kuorrutettiin lumihiutaleilla ja teemaan sopivilla väreillä. Tässä kuitenkin meidän kekkereiden kulmakivet, jospa täältä löytyisi ideoita myös jollekin toisellekin samaisen teeman kanssa painivalle!

 

Ensimmäisenä aloitin juhlavalmistelut isomman likan Elsa-mekolla. Päivänsankarin suurin toive oli, että mekossa on viitta. Äidin näkökulmasta tärkeintä oli käytännöllisyys. Edellämainittu tosin kosahti pahasti siihen, että ostin vahingossa helmaan kankaan, jonka vesipesua valmistaja ei suositellut. Ensin meinasin, että käsinpesu saa riittää, mutta kun valkoiset hihat olivatkin parin käytön jälkeen harmaat, totesin, että ”kyllä sen nyt vaan täytyy kestää, käyttöön mä tän tein,” ja lykkäsin koko hörskän koneeseen. WWWROOOOOONG. Lopputuloksena pyykinpesukone, kuivausrumpu ja kaikki kylpyhuoneen pinnat täys hopeansinisiä paljetteja. Whoopsie.

Kuivausrumpuun en siis sentään mekkoa raaskinut heittää, mutta paljetteja tarttui pesussa muihin vaatteisiin, ja sitä kautta ne päätyivät myös kuivausrumpuun, jonka nukkasihtiin jopa liimautuivat kiinni, kun lämpö ilmeisesti aktivoi liimapinnan uudelleen… Onneksi tämä paljettikato ei kuitenkaan näy mekosta, sillä käytin kankaan nurjaa puolta mekon helmassa päällipuolena. 

Jos siis ompelet jääkuningattaren juhla-asun itse, niin tässä mun ykkösvinkit (perustuen pitkälti omiin mokiin);

A) Käytä venyviä kankaita,

B)…jotka kestävät normaalin pesun!

C) Älä tee viitasta niin pitkää, että se laahaa maata.Vaikeuttaa esim potkulautailua kummasti.

D) Hae askarteluliikkeestä paljettien kiinnitykseen tarkoitettua liimaa – se kestää pesukonetta jopa paremmin, kuin itse paljetit!

E) Jos olet laiska, tai siis öh.. käytännöllinen (köh köh), hyödynnä yläosassa valmista paitaa. Ei haittaa, jos hihat ovat alkuun pitkät.

F) Tee helmasta (ja hihoista, jos ompelet yläosan itse) mahdollisimman pitkä. Alkuun mekko menee täyspitkänä, mutta lapsen kasvaessa sitä voi edleen pitää vajaamittaisena!

Elsa-mekossa oli toki oma duuninsa, mutta vielä enemmän päänvaivaa tuotti pienemmän päivänsankarin juhla-asu. Halusin jotain, jolle olisi käyttöä muulloinkin, mutta vaatteiden tuli sopia teemaan kuitenkin. Pitkällisen hiusten repimisen jälkeen, eräänä päivänä, kuin taikaiskusta, tarjosi tuttuni meille tuota Gugguun Pompom-mekkoa, ja siitähän se sitten lähti. Pompom kaipasi kaverikseen vielä vähän lisää pompomeja, joten päädyin tekemään pannan mekon kaveriksi. Käytin samaa kangasta, kuin esikoisen Elsa-viitassa, jotta sain Frozen-viboja lisättyä (… tai ehkä siksi, että mulla nyt sattui olemaan jäljellä tuota kangasta. Kummin vaan.) myös kuopuksen asuun. 

 

 

Olen aiemminkin käyttänyt juhlakoristeluissa ’leijuvia’ ilmapalloja, eli liimannut ilmapallon päälle pätkän siimaa teipillä, ja teipannut siiman toisen pään kattoon. Toisin kuin keittiössämme, jossa olen aiemmin moisia koristeuja harrastanut, on olohuoneessamme räpelöinen katto, joten epäilin, ettei teippaus kestäisi. Niinpä piti vähän viritellä: tein siimasta ”verkon,” eli vedin siimoja ristiin rastiin, kiinnittäen päät esim olohuoneen ja keittiön verhokiskoihin ja muuhun kiinteään. Näihin siimoihin sidoin sitten ne siimat, joiden toisessa päässä roikkuivat ilmapallot ja lumihiutaleet. Tein kuitenkin klassisesti pienen mitoitusvirheen, ja vertasin koristeiden korkeutta vain itseeni… Pitkät vieraat saivat siis kumarrella tai väistellä koristeita :D 

 

Ehdottomia lemppariyksityiskohtiani olivat kylppärin Frozen-henkiseksi tuunattu saippuapullo, ja vartavasten valitut turkoosit käsipyyhkeet. Överiä? Ehkä juuri sopivasti.

 

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, ei Frozen-hahmojen naamoilla paikkojen kuorruttaminen ole ihan mun tyylistä. Kolmivuotiaalle hahmojen naamatkin ovat toki tärkeitä, joten kätevästi tuotiin ne osaksi tarjoilupöytää. Etsin Pinterestistä omaa silmää miellyttäviä ’Free printables’ -kuvia, tulostin, ja leikkasin irti. Vähän pahvia ja liimaa kaveriksi, ja voilá!  

Kattauksen suhteen haluttiin päästä mahdollisimman helpolla, sillä melkei neljänkymmenen vieraan (kyllä! Ja siinä tosiaan vain minun ja miehen vanhemmat, sisarukset, heidän lapset, miehen isovanhemmat ja lasten kummit) tiskien hoitaminen vaatii aika paljon aikaa ja vaivaa, eikä meillä todellisuudessa olisi ollut varmasti tarpeeksi astioitakaan. 

Siniset kertakäyttölautaset löytyivät S-marketista, Marimekon servetit niputin teemaan ajtuksella ”Olafin kesäpäivä,” ja pillit hyppäsivät eteen ihmeen kaupalla Eurokankaassa!

Lasipurkkeja on meillä käytetty jo monissa juhlissa aterimien ja pillien esille laittoon. Alunperin purkit ovat siis hillo- ja fetapurkkeja, mutta pesu, etikettien irrotus, maali ja glitteri muuttivat tilanteen täysin.

Juhlissa oli lopulta vähän turhankin paljon ruokaa, niinkun kai yleensäkin käy! Tarjolla oli mustikkabanaanimuffinsseja (ei sokeria, ei maitoa!), lasten mummon loihtimia voileipäkakkuja (savulohi-, sekä kinkkupekoni-), porkkanatikkuja, vaahtokarkkeja, Suffelipuffeja, jäätelöbuffet, mokkapaloja, sekä mustikkamehubooli, kaikki toki varustettuina teemaan sopivilla nimillä.

 

 

Sellaiset pirskeet tällä kertaa! 

– Noora