Ihana, kamala, Helsinki part. 2

Huomenta! Kaunis aamu Helsingissä. Eilen oli ensimmäiset pääsykokeet ja ne meni varmaankin ihan kivasti, tiedä sitten pääseekö sisään. Mutta tein kyllä kaikkeni.

Toisin kuin olin ajatellut, en nukkunut yhen yhtä yötä Vuosaaressa. Vietin kyllä muutaman tunnin siellä, kävin jopa saunassa. Onneks kaveri pelasti hoteisiinsa minut sieltä, se ahdistuksen määrä alko käydä sietämättömäks. Olin siis Punavuoressa kaksi yötä. Punavuori on kyllä ihan mielettömän kaunista seutua! Helsingissä oon asunu sen vajaan 3 vuotta ja nyt vasta kävin ensimmäistä kertaa siellä suunnalla ihan jalkaisin. Autolla on kyllä tullut huristeltua siellä suunnalla, kun on ollut asiaa Länsiterminaalille.

Istun taas junassa ja kirjoitan. Aurinkopaistaa ja on ihanan hiljaista. Vain joku eläkeläinen lukee takanani aamunlehteä, vaan ei se mitään! Olo on hyvä, tiedän, että vielä kerran palaan Helsinkiin. Ensi viikolla, on taas keskiviikkona pääsykokeet ja torstaina loppusiivous sekä avainten luovutus. Sitten voi iskeä haikeus, on hyvästeltävä yksi elämänvaihe ja jätettävä se taakseen. Olenkin miettinyt, että haluanko oikeasti palata Helsinkiin, jos koulupaikan saan. Tänään tuli se olo, että kyl mie takas tuun. Mutta ehkä se vain vaatii nyt sen vuoden muualla olon, minä ainakin itse tarvitsen sen henkireiän. Ottaa etäisyyttä tähän kaikkeen.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, luonto viheriöi ja en voi aatella muuta kuin, että kesä! Sitä toivois vaan, että sisällään olisi samanlainen ’sää’. Hetkellisesti olen onnellinen auringosta, lämmöstä ja vihannoivasta luonnosta, mutta sitten iskee taas totuus. Puin tällä hetkellä blogissani paljon sitä, mitä tunnen sisällä. On jotenkin helpottavaa, että osaa olla jo vihainen. Tietääpähän prosessoivansa tätä koko ajan jollain tasolla, huomaa myös menevänsä etiäpäin. Vielä, kun sais sen aika-ajoin pois mielestä kokonaan. Tiedän mie, et nämä ajatukset on ajateltava loppuun jossain vaiheessa. Sitä ennen voisin antaa ne pois jollekkin säilytettäväksi, et kun tuntuu että aika on oikea, niin otan ne takaisin. Toisaalt, kuten jo aiemmin olen todennut, ei se aika ole huomenna tai ensi kuussa sen parempi kuin nytkään. Joten…

Jahka Kuopioon pääsen niin alkaa taas asioiden hoito. Ensin Kelalle viemään yksi hakemus ja siitä sitten Kuopion Energialle tekemään se sähkösopimus. Siinähän sitä onkin jo asioiden hoitamista kerrakseen!

Nautitaan auringosta ja kesästä!