Ensilumi peittää alleen kaiken vanhan.

Ensi lumi tuli porttien sisäpuolellekkin. Minut se sai kiljahtelemaan ihastuksesta, mutta monien reaktio oli päinvastainen. Enivei, nautin pienestä pakkasesta, lumesta ja auringosta, joka jaksaa ihastuttaa minua säteillään.

Inttiä on jäljellä jotakuinkin 1,5kk! Mietin taas minne ne viikot ovat menneet? Mieleen hiipii jo nyt ikävä ja ahdistus intin päättymisestä, etenkin, kun viihdyn siellä niin hyvin. Olen nauttinut jokaisesta päivästä, niistäkin missä ei oikeastaan ole mitään hurraamista. Selvityistä marsseista yms. Marssit on jääneet parhaiten mieleen, koska en tiennyt selviäväni sellaisten kipujen kanssa mitä niistä olen saanut. Intti itsessään on tarjonnut lukuisia mahdollisuuksia ylittää itsensä ja huomata selvinneensä taas yhdestä koettelemuksesta. En kadu hetkeäkään, että lähdin, enkä antaisi pois sekunttiakaan niistä minuuteista ja tunneista joita olen kuluttanut kassun käytäviä ja teitä, enkä niitä kaikkia mustelmia ja ruhjeita jotka on tullut tekemisestä, menemisestä ja rymyämisestä.

Mieli on alkanut virittyä Joulun odotukseen jo näinkin varhaisessa vaiheessa ja sen myötä pitkästä aikaa mieleen hiipii edesmennyt ukkini. Ukki kuoli 16vuotta sitten. Viikolla, kun asia mieleeni tuli, järkytyin. Onko siitä oikeasti jo niin kauan??? Kohta 20vuotta, on siitä. Olen kaivannut ukkia niin kauan, se ikävä minkä ukin poismeno jätti 9 vuotiaaseen on jotain käsittämättömän lähtemätöntä. Ukki oli aina minua kohtaan suojelevainen ja rakastava, olin ihan ukin tyttö.

Sitten toisiin asioihin, ensi viikolla odottaa minua pieni loma keskellä viikkoa, kun menen Helsinkiin! Ahh, pääsen pitkästä aikaa Helsinkiin. Nyt tuntuu jo ajatustasolla helpolle palata edes hetkeksi. En sitten tiedä mikä reaktio on, kun sinne pääsen. Mietin aluksi miten ihana olisi käydä entisen asuinalueen seutuja kattelemassa, mut en halua sitä kipua enää minkä sieltä saisi kuitenkin. Helsingissä olisi pääsykokeet kouluun. Menen sinne ja teen parhaani, mutta tosiasiassa ottaisin mieluummin Kuopiosta töitä.

Tämä oli nyt tällainen hyppivä ja sekava postaus, pahoittelen. Ehkä jotain yhtenäisempää ja kootumpaa jahka jaksan taas kirjoittaa paremmalla aikaa.