Liian kipeää palata ja silti ikävä sinne.

No niin, reilun vuorokauden mittainen loma on iloisesti lomailtu ja istun junassa. Kohta siis nokka kohti kassua ja loppuviikon rientoja.

Olin lomailemassa Helsingissä pääsykokeiden merkeissä Laurealla. Josko saisi koulupaikan? Olin yötä ystävien luona ja voin taas vain todeta miten tervetulleeksi tunsin itseni! Ihana oli nähdä ystävät ja se musta turkisahio, Tattarainen! Päivä meni tosiaan alkuun vain hengaillessa ystävien luona josta valuin Laurealle pääsykokeisiin ja siellä vietinkin klo. 14 asti aikaa. Sitten tapaamaan yhtä ystävää, treffit Kampissa ja pieni kierros siellä myös. Siitä Itikseen syömään ja Viikkiin huilaamaan. Nyt siis junassa!

Miten paljon voikaan kaivata Helsinkiä, viimeksi lähdin täältä 6kk sitten ja tuntuu kuin koko kaupunki olisi uudistanut ilmeensä? Kaupunki, jossa on asunut joitain vuosia, kokenut kaksi kipeää eroa ja yhden suuren onnen niiden välissä. Kun astuin eilen Helsingin junaan mieleen tulvi paremmin kuin hyvin muistot, ne tekivät niin kipeää. Sitten ne tutut maisemat ja paikat, kaikki mihin liittyi jokin muisto, tapahtuma. Sitä kivun määrää sisimmässä, tuli niin ikävä ’häntä’. Huomaan, että Helsinki on vieläkin liian kipeä paikka palata. Tuntuu vaikealle hengittää, silti kotoisalle ja mukavalle. Olisin halunnut käydä katselemassa entisen kodin seutuja, mutta tiedän kyllä, että se olisi ollut puhdasta kidutusta. Samalla mieleen nousi lievä katkeruus toteutumattomista suunnitelmista, pettymyksistä ja unelmien särkymisestä. Mutta sen kestää, se on vain pakko!

Odotan jo lomia, että pääsen kotiin ja Ikanoon, joka avataan huomenna! Yksin olo, ahh! Tosin sunnuntain vietän isän kanssa. Viikot käy vähiin ja aamut hupenevat silmissä, pian olen reservissä. Tosin en odota sitä, toivoisin, että intti vain jatkuisi ja jatkuisi. Ei loputtomiin, mutta kuitenkin. Tiedän, että ikävä tyttöjä tulee niiiin paljon, että niitä pitäs nähä usein! Olen onnellinen, että sain tommoisia tyttöjä ystävikseni!