”Voi kuinka koskee…
…kelle sen kertoisin?” @#¤%& en kellekkään!!!
Kyllä, on taas vähän ärrimurri fiilis päällä ja koska pidän silloin tällöin sunnuntaisia haavojenaukomis-talkoita tarpeellisina niin sillä oikein ruokitaan tätä kaikkea. Sisimmässä tunne, että itkettää, mutta miksei ne pirun kyyneleet tule?! Onko ne jo vihdoin kuivuneet ja loppuneet. Tähän samaan hengenvetoon voisi todeta, että kaikkia tosiaan lääppivät pariskunnat voisi painua vaikka…!
No niin, nyt on taas ikävät asiat purettu ulos ja voi siirtyä elämässä eteenpäin. Eipä sillä, ikävä ja kaipuu ei ole menneet minnekkään joten… Huomenna olisi päivä leirielämää ja tiistaina sitten suuntana mitä ilmeisimmin Hollolan tienoot ja loppu viikko siellä sitten toisenlaisen leirin merkeissä. Tapaa uusia ihmisiä muitten porttien sisäpuolelta! Ehkä ohuesti harmittaa, että on ainut tyttöimmeinen siellä, mut harvoinpa olen ollut tilanteessa jossa en olisi ainut! Bussi tulee jotakuinkin 1,5h:n päästä ja mitähän siihen asti tekisi? Ehdotuksia?
Olin eilen isän kanssa haudoilla, kun oli pyhäinmiesten päivä, tai toisille Halloween. Koko hautausmaa kylpi kynttilämeressä, niin kaunista. Vaan ei niin kaunista kuin jouluisin. Maa oli musta, joten omalla tavallaan todella tunnelmallista, mutta jouluisin lumi monistaa sen valon ja hehkun. Ostin pari callunaa laitettavaksi niin ukin ja mummon, kuin isoukin ja isomummonkin haudoille. Ensi kesänä teen ukin ja mummon haudalle jonkin moisen ”pintaremontin” eli revin hittoon vanhat istutukset ja teen uudet. Mikälie kirkkovirastokin laittanut hautakiven suoraan, liekkö jo ehtinyt kaatua, kun oli vuosia ihan nenällään. Haudoilta lähdettyä käytiin isän kanssa Rossossa syömässä ja jälkkäriks otettiin glögit! Tämän syksyn ekat, oli niin hyvää! Tänään tuli käytyä koiran kanssa juoksemassa. En sitten tiedä tykkääkö hyvää tää epäilty ylirasitustila siitä sitten. Lenkiltä tultua isä oli loihtimassa mitä maittavinta ruokaa ja saunakin oli kylpyvalmiina, joten eikun saunaan! Voi että se teki hyvää, istua lempeässä lämmössä ja rentoutua.
Pienempi kissoistani oli loukannut jalkansa ja oli luonani viikonlopun. Antura oli raukalta revennyt ja muutakin osumaa tullut. Päässä ja kaulalla oli sellaiset 4-6cm pitkät veriarvet. Varmaan käynyt taas moikkaamassa naapuriamme, herra/rouva supia. Mutta eiköhän se toivu siitä, ainakin ennustetta voin pitää olettaen hyvänä, kun antura silmin nähden parani jo viikonlopun hoidolla: lepoa, puhdistusta ja side suojaamassa.
Mutta joo, aika aikaa kutakin. Taidan jatkaa bussin odottelua ja ottaa ihan rennosti…