Kasvun paikka

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät käyneet riparia yläasteella. En koskaan sinällään kokenut jääneeni jostain paitsi. Minulle tarjoutui tilaisuus paikata tämäkin kokematta jäänyt asia loppukesästä. Piti ilmoittaa kiinnostuksensa käydä nk. inttiripari (sotilasrippikoulu). Ilmoitin halukkuuteni ja nyt vietinkin viikon Hollolassa Parinpellon leirikeskuksessa inttiriparin merkeissä. Voin sanoa, että yksi elämäni hienoimpia kokemuksia, tapasi mukavia, aitoja ihmisiä. Mutta uskon myös siihen, että nyt oli oikea aika käydä se. En olisi ollut jollain tasolla valmis käymään riparia teininä. Nyt olin. Voin sanoa, että sotilaspastorit, papit, ovat yllättävän inhimillisiä, hauskoja, rentoja… Upeita ihmisiä! Ikävä jo nyt näitä kaikkia ihmisiä, pappeja ja varusmiehiä. Ripari antoi paljon uusia tuttavuuksia ja kavereita, se oli varmasti yksi isoimmasta annista. Kohdata erilaisia ihmisiä, tutustua ja viettää aikaa heidän kanssaan. Arvostan viikon todella korkealle omassa elämässäni ja kokemuksissani, todella todella korkealle.

Nyt istun kotona, katson sinkkuelämää ja nautin, vain nautin omasta ajastani. Tarvitseeko nainen muuta? Ehei! Teetä, mandariineja ja sinkkuelämä-sarja. That’s the way I like it!