Kuopio

Niin ois taas pitennetty viikonloppu vietetty Kuopiossa ja matkalla kotia kohden junassa, Helsinkiin. Sää on aurinkoinen, lämmin ja kaunis, ihan sellanen mitä rakastan!

Oli piristävää ja rentouttavaa viettää hetki porukoitten ja suvun parissa. Ehtipä nähdä ystävääkin! Se oli huippua. Itseä lähinnä kismittää tämä kiireinen elämä. Muka kiire. Onneksi tämänkin ystävän kanssa juttu jatkuu siitä mihin se on jäänyt. How much I love that girl! Äiti laittoi mukaan lähtiessäni mm. kukkia, kattilan sekä yhtä sun toista tarpeellista. Eipä sillä, kukat ovat enemmän kuin tervetulleita meille!

Torstaina tulin Kuopioon neljän maissa iltapäivällä. Se päivä meni ihan vain äidin kanssa puuhastellessa. Jos nyt vähän kiusasin entistä kissaani, Adaa, joka asuu vanhemmillani. Oli myös ihana nähdä pitkästä aikaa meidän poikaviisikko. Karvapojat olivat valmistautumassa kevään ja kesän tuloon pudottamalla talviturkkejaan.

Perjantaina oli edessä uurnanlasku. Hain äidin töistä ja kukat haudalle. Tapasimme kappelilla mummin ja ukin. Hetken odoteltuamme työntekijä toi uurnan. Lähdimme haudalle, vietimme pienen, intiimin hetken neljästään kunnioittaen isoenoni muistoa. Tästä lähdimme käymään kahvilla ja kaupassa. Lauantaina olisi sitten virallinen muistotilaisuus mummin ja ukin luona.

Kävin perjantaina illasta vielä rakastamassa rautaa Kuopion Fressillä. Nykyään harvakseltaan tulee käytyä ko. salilla. Menin sitten reteesti sinne missä on enemmän rautaa (ja raavaita miehiä). Liekkö syy siihen, miksi rauta nousi paremmin kuin hetkeen, ollut se testosteronin määrä sisäilmassa. Huhhuh sitä miehistä ’tuoksua’. No olen kyllä siihen hajuun tottunut.

Itseä lähinnä ärsyttää treenien vähyys tällä viikolla. Tunteja kertyi noin 14. No mutta onneksi on jo tehty ensiviikon treenisuunitelmat ja voin sanoo, et otetaan vähän takas ja annetaan kehon kärsiä. Tehdä töitä.

Mies on ollut tämän viikonlopun valtiolla lainassa taas. Soitteli tuossa, kun olin junalle menossa isän kyydissä, että myöhään menee. Ilmottelee moneltako juna olisi Helsingissä niin menen sitten vastaan. On se vaan sekin, että aina pitää saada päästä saattamaan ja vastaan tulemaan!

Wappuna onkin luvassa perinteinen Mantan lakitus. Itselle on ensimmäinen kerta, kun näen ja koen. Samaten Ulliksen picnic tiistaina. Onneks on hyvä porukka! Viime wapun olin Turussa miehen luona ja vietettiin se ensin taidemuseonmäellä ylioppilaiden lakituksessa, sitten joen varressa patsaan lakituksessa. Siitä iltaa viettämään TuKyn parkkiin ja Börsiin. Josko tänä vuonna vetäis sen sillai nätisi, lasillinen skumppaa ja muuten ihan selvin. Viime vuoden wappuöverit oli aika sieltä itsestään, kun meni maanantaina kouluun…

Aurinkoista ja kuplivaa vappua kaikille!