Hyvää yötä ja huomenta

On se vain mahdottoman hienoa istua junassa tähän aikaan. Ihan oikeasti, miksi jätin lähdön myöhälle? Olen perillä Helsingissä vasta yhden pintaan  ja kotona joskus sitten likempänä kahta. Kivaa eikö…

Vajaa viikko Kuopiossa oli ja meni. Juoksevia asioita hoidin niinkin hyvin, että voin paljastaa sen, mikä viime kirjoituksessa jäi vielä hämärän peittoon. Minulla on nyt siis asunto. Kaksio saunalla ja lasitetulla parvekkeella, neliöitäkin on ihan tarpeeksi yhden ihmisen asuttavaksi. Olen iloinen, että sain maalausapua sukulaisista. Eli pieni talkooporukka kasassa. Minulla on jo visio asunnosta, maaleista ja niistä uusista vetimistä. Keittiössä oli asukas ottanu taiteelliset vapaudet valinnoissaan itselleen ja voin sanoa, silmiin sattui! Nuo kirkuvan vaaleansiniset muovivetimet ja puoli seinää samalla sävyllä maalattuna, ahh. Ei kai siinä, jos jälki olisi oikeasti ollut hyvää, mutta kun ei! Ei oltu ajateltu vetää rajaa esimerkiksi maalarinteipillä selkeäksi… Huhhuh.

Olen myös innoissani tulevasti olohuoneen retropöydästä, muutamista huonekalujen kunnostus töistä. Minulla on muutamia todella vanhoja huonekaluja, kuten jakkara, lattialamppu ja tavara-arkku. Käsittämättömän hienoja, käsitöinä tehtyjä luomuksia. Ikää esineillä on paljon, tarkkaa ikää en osaa sanoa, mutta voin antaa vinkin, ne on tehnyt isoukkini.

Etenkin kämpän sisustamisesen olen saanut puraisun. Tilauksessa on jo päiväpeitto ja verhot. Rakastan Vallilan verhoja, samaten Finlaysonia. Mutta tässä asiassa suosin sukua ja tilaan verhot ja päiväpeiton Sisustus Kangastellasta, joka toimii Mikkelissä. Yritys on enoni vaimon. Hän on hurjan lahjakas ja ihailen hänen kättensä jälkeä! Joskus rohekenen haaveilla omistavani samanlaisen osaamisen. Tuskin verhojen ompelu niin hirveän vaikeaa olisi, mutta olen ihminen, joka on käyttänyt ompelukonetta viimeksi ala-asteella. Siitäkin tuppaa olemaan toistakymmentä vuotta. Joten annettakoon ammattilaisten hoitaa sen puolen!

Ajattelin aloittaa viikon sillä, että alan heittää kaikkea turhaa ja tarpeetonta roskiin. Myös vaatteet käyn lävitse. Tavaraa on vain vähennettävä ennen muuttoa. Kyllähän koko muutto ahdistaa, enkä haluaisi ajatella sitä, sillä hetkellisesti on niin vaikea hyväksyä eroakaan. Silti aina jaksan uppoutua miettimään tulevan asunnon sisustamista. Jos jokin naurattaa niin se, että olen toisen kanssa asuessa nukkunut aina 120 senttisessä sängyssä, kun muutan omilleni, tulee todennäköisesti sänkyni koko vain kasvamaan. Kateltiin viikolla myös parvekkeelle puulaattoja ja sekä pöytäryhmää. Hankittavana olisi myös sohva. Ajatuksissani on selkeälinjainen, ei-pyöreä-muotoinen sohva. Väriltään harmaa, ei sillä sävyllä niin väliä. Onneksi tässäkin asiassa IKEA on ystävä.

Tulihan taas tekstiä. Tarkoitukseni oli vain purkaa tuntoja 5 tuntisesta junamatkasta, mutta päädyin pullauttamaan ulos niin eron, asunnon ja sisustamisen ja ja ja. Kuvittelin varmaan, ettei asiaa olisi kuin ihan pieneen postaukseen. Taitaa mun pienet postaukset nykyään pursuilla. Lupaan kuvia huonekaluista ym tulevaksi tänne jahka saan otetuksi kuvat.

Kauniita unia!