Remonttisuunnitelmia ja omaa tyyliä.

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt mistä kirjottaisin. Odotan ensi kuuta, pääsen silloin kirjoittamaan uudesta asunnosta ja sen kunnostustöistä. Samalla jaan kanssanne kuvia ennen että  jälkeen rempan ja ehostuksen. Remontista ei tule kovinkaan mittavaa, maalaan vain keittiön ja eteisen seinät, onneksi olen saanut perhepiiristä muutamia auttavia käsiä avukseni. Kiitos siis heille jo etukäteen! Keittiöön  pitää myös vaihtaa vetimet, koska ne nyt paikallaan olevat ovat siis aivan järkyttävän hirveät. En muista olenko jo kertonut miten haluaisin kriminalisoida sellaiset taiteelliset vapaudet sisustuksessa mitä kyseinen asukas on ottanut laittaessaan asuntoa. Noh miten vain, siihen tulee nyt muutos!

Ajattelin myös laittaa kuvia yksittäisistä huonekaluista ja sisustuksesta, kunhan kämppä on kasassa. Toivon todella, että voisin toteuttaa kaikki ne sisustukselliset suunitelmani. Olen päättänyt jo värimaailmankin. Pääväreiksi tulevat minulle kovin rakkaat musta, valkoinen ja harmaa. Sitten tuon sinne puupintaa, vihreää ja sinistä. Olen hullaantunut muutenkin nyt seilorihenkisistä sinivalkea-raidallisista kuoseista. Palaan aiheeseen alempana, jossa kirjoitan tyylistäni. Muutenkin haluan pitää ilmeen valoisana ja raikkaana. Parvekekalustonkin olen jo ostanut!

Onko paha, kun IKEA avattiin aivan kotini välittömään läheisyyteen? No lupaan etten käy siellä muuta kuin äärimmäisen hädän sattuessa! Ideoita pursuavaa päätäni on pitänyt hieman koittaa hillitä, sillä ainut mikä estää suunitelmien toteutumisen on vain ja ainoastaan raha. Mikäpä muukaan. Joku kysyi miksi aion nähdä vaivaa asunnon eteen, jossa aion asua hyvällä tuurilla vain vuoden ja siitäkin vain viikonloput. Noh, ensinnäkin haluan viihtyä ne tunnit ja päivät jotka siellä olen, haluan tuntea, että se on juurikin minun ja näyttää minulle.

Mutta nyt siihen minun tyyliin. Olen aina ollut ihminen, joka ihastelee vaatteiden värejä ja kuoseja. Miten ihania ne ovatkaan. Sitten samaa vaatetta saakin mustana. No voitte arvata kumman olen ostanut. Mustan tietenkin! Olen kyllä yhdistellyt muuten niin mustaan ulkoasuuni aina jonkin topin tm tuomaan väriä, mutta hallitsevana on ollut musta. Se on ollut aina niin tuttu ja turvallinen, sopinut parhaiten päälleni.

Tänä keväänä ja kesänä olenkin vihdoin päättänyt heittää muutamat ajatukset vaatteistani romukoppaan ja tilannut mm. H&M:ltä kauniskuosisia vaateita. Suurin rakkauteni odotti minua eräänä päivänä ONLYssa, kun kiertelin Kampissa. Pöydälle oli laskostettu ajatuksen ohuita, seilorihenkisiä löysiä neuleita. Valkea-siniraidallinen neule oli niin raikas ja ihanan tuntuinen jo kädessä, että päätin kokeilla. Pettymyksenkin uhalla. Olenkin kohdannut niitä turhan usein vaatteita ostaessani. Vedin paidan päälleni ja se oli siinä! Eikun paita pois päältä ja kassalle.

Toinen unelmieni täyttymys tuli syntymäpäivieni alla viime kuussa, kun mies osti minulle syntymäpäivälahjaksi Vero Modalta pitkään himoitsemani hameen. Kaunis pitsikuvioinen luonnonvalkea hame!  Se hame on täyttänyt niin monet unelmat ihanasta kesähameesta, miksei kevät- ja syyshameestakin, kun alle pukee vain sukkahousut. Lupaankin tässä kuvata muutamia suosikki vaatteitani ja mahdollisesti tulevaisuudessa jonkin viikon asun, tai sen hetkisen suosikkini. Laitan myös kuvia edellä mainitusta hameesta ja paidasta.

Sitten siihen pahimpaan addiktioon ikinä, nimittäin kengät! Olen nähnyt mitä ihanimpia korkoja tänä keväänä ja alkukesästä. Nyt voin sanoa, että onneks ei ole varaa kaikkeen!

Omia ehdottomia suosikkikenkäni ovat kevään aikana olleet Nokian retukat! Ihanan kevyet vakosametti kengät, jotka ovat tulleet aikoinaan tutuksi vanhempiemme sukupolvelle 1960-70-luvuilla. Nokia valmisti aikoinaan ainakin Retut, Pamit ja Tahvot nimellä näitä kyseisiä kenkiä, Kivisten ja Sorasten innoittamana. Omani ovat paljon paljon nuoremmat, uudistuotantoa. Monet ovat mm. ratikassa tulleet kyselemään ihastuneina onko minulla tosiaan Retut jalassa! Voi, onhan nämä ja ei mahdu kahteen käteen ne tarinat, joita olen kuullut liittyen edellä mainittuihin kenkiin!

Toiseksi suosikiksi on nousemassa Biancosta parisen kesää sitten alennuksesta ostamani kiilapohjaplatot. Onhan pohjalla korkoa, mutta että voivat olla niiin hyvät jalassa! Ehdottomasti kannatti ostaa, – 70%. Olin varma ettei omaa kokoa olisi, mutta olipahan kuitenkin. Niin harvoin, kun mitään löydän alennusmyynneistä, arvotan näiden löydön aika korkealle.

Loppuun ajattelin kirjoittaa yhdestä kauneudenhoito tuotteesta! Heitin muutossa aurinkorasvat pois ja nyt, kun säät ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia niin onhan se pitänyt olla ulkona vähissä vaatteissa. Lopputulema on kärtsänneet hartiat. Ja nyt on jo heti pakkoa sanoa. että ihan idioottimaistahan on olla suojaamatta iho vaatteella, jos ei ole rasvaa saatavilla. En siis halua missään nimessä sanoa, että tehkää näin jne. EN! Käyttäkää rasvaa, ihan ehdoitta ja suojatkaa muutenkin ihonne auringolta.

Tästä pääsenkin itse tuotteeseen, josta halusin kirjoittaa. Nimittäin Yves Rocherin PureCalmille. Rasvaan sillä aamuin illoin palaneet kohdat ja sain huomata, että jo ensimmäisen rasvauskerran jälkeen punoitus oli liki poissa, nyt yhden nukutun yön jälkeen ei punoitusta ole kuin ihan vain pienellä alueella ja alta paljastuu aikas kaunis rusketus. Tässäkin on taas huomioitava se, miten jokaisen oma iho toimii. Mutta kuten jo edellä mainitsin, niin älkää tehkä tämmöstä tieten tahtoen, vaan ohje oli lähinnä siltä varalta JOS näin käy, että iho pääsee palamaan. Omaa tyhmyyttäni minäkin ihoni poltin.

Mutta nyt ulos nauttimaan säästä, ihoa suojaten.

Muoti Sisustus Oma elämä Päivän tyyli

Pellavaa ja hiekkaa, tulta ja tappuraa.

Olin aatellut, että asutaan kämpässä kesäkuun loppuun. Nyt yhtäkkiä herään todellisuuteen siitä, että olenkin roudannut kamani Kuopioon ja mies Turkuun. Eletään kuitenkin vasta toukokuun puoltaväliä.

Miehen ilmoitus lähteä jo nyt, tuli yllätyksenä. Olo oli kaiken muun lisäksi  lievästi kuin puulla päähän lyödyllä. Onneksi siitäkin tokeni nopeasti, tai no, tilanteen vaatimalla nopeudella. Kyllä sitä alkoi itsekkin sitten pakkailemaan ja laittamaan kamoja kasaan, lähinnä niitä mitä tiesin etten tule käyttämään. Tässä vaiheessa ajatukseni oli, että olen Helsingissä siihen asti kunnes pääsykokeet on ohi.

Lauantaina mies sitten alkoi pakkailla kamojaan autoon ja itsellä alkoi tulla paniikin tunne, ahdistus, tunne etten voi enää hengittää koko asunnossa, etten vain voi olla siellä enää yhtään pitempään. Soitin isälle, että tuu hakee mut pois, etten haluu vaan enää olla siellä hetkeäkään. Isä sanoi, että hän hakee peräkärrin ja tulisi seuraavana päivänä hakemaan minut ja maallisen omaisuuteni. Siitä alkoikin pakkausoperaatio.

Aloin pakata tavaroita vauhdilla jätesäkkeihin, laatikoihin, kasseihin. Alle vuorokaudessa oli asunto pakattu kasaan kaikkineen. Jätin asunnolle vielä nukkumapaikan patjoineen ja makuupusseineen. Samaten mikron ja jotain pientä syötävää joka säilyy jääkaapissa ja pakkasessa, koska menen vielä pariksi yöksi sinne pariin otteeseen.

Kesäkuun toisena viikonloppuna siivotaan miehen kanssa kämppä ja palautetaan avaimet. Sitten kun vain sulkee oven niin voi todeta, että siin oli taas yks elämänvaihe takana. Ehkäpä siitäkin oppi taas jotain. Kyllä mua hetkittäin häiritsee ja harmittaa, että lähdin sieltä niin vauhdilla pois, mutta toisaalta, täällä Kuopiossa voi taas hengittää. Edes vähän paremmin kuin Helsingissä tai siinä kämpässä. Tulen kaipaamaan Helsinkiin, mutta yhtä kaikki tuun myös sinne vielä palaamaan, etenkin jos saan koulupaikan! En usko jääväni Kuopioon, en vaan pysty elämään täälläkään. Toisaalta, mielessä on suuria suunnitelmia, josko niistä jokin saisi tuulta purjeisiinsa. Sitä ennen on suoritettava velvollisuus alta pois.

VVO:lta lupasivat, että saan avaimet 4.6 ja viikon päästä siitä pääsis maalaamaan! Sitä odottaessa voikin aikaa kuluttaa tosiaan pääsykokeilla ja vaikka tappelemal sossun ja kelan ja työkkärin ja ihan ***** kaiken kanssa! Jos jokin turhauttaa ihmistä niin se on tämä byrokratia ja ihmisen pompottelu paikasta toiseen. Ja paras toivoa valanut tietoisku tuli eilen, no käsittely voi kestää jopa vuoden. Siis anteeks mitä?!

No mutta, eilen kävin allekirjoittaa vuokrasopimuksen ja tapasin myös isännöitsijän, jonka avulla sitten tilattiin maalit yms tykötarpeet kämppää varten. Keittiöön tulee tumma tumma pellava tehosteväriksi ja eteiseen vaalea hiekka! Can’t wait että pääsee sisustamaan ja maalaamaan ja laittamaan!

Mua ottaa päähän myös se, että nyt ei ole ollut muka edes aikaa käydä salilla. Treenimäärät on romahtaneet. Kyllä mie nyt ryhdistäydyn ja rupean taas liikkumaan. Pää ei kestä tätä aikaansaamattomuutta! Tänään olisikin luvassa Elinan kanssa 75 minuutin spinning! How awesome is that ja huomenna puntti! Eilen käytiin isän kanssa ampumassa radalla, et spinni on awesome niin ampuminen on totaalisen awesome!

Nyt ulos nauttimaan auringosta ja jäätelöstä!

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Liikunta