Yhden loppu on aina jonkin toisen alku.

Taas matkalla Savoon, kotiin lepäämään. Mieli on ollut viime päivät hieman sekaisin, etten sanois.

On tuntunut, ettei saa minkäänlaista otetta mistään, kaikki lipsuu vain käsistä. Tänään taas, kun tulin kotiin muutamia vastoinkäymisiä kohdanneena, odottikin kiva yllätys. Valintakoekutsut olivat kolahtaneet postiluukusta. Mulle ne on jo pieni voitto koko rupeamassa, kiljuin ja riehuin onnesta pinkeänä! Anteeksi sinä naapuri, joka varmaan järkytyit ja jouduit luulemaan, että naapurissa asuu joku hieman dillempi tapaus. Minä se vain.

Lappusista tohkeana pakkailin viimeisetkin matkaan lähtevät kamat ja kissakin piti lääkitä. Siinä sitten puhelin soi ja ajattelin, et nyt ei ois aikaa läpättää kenenkään kanssa, et pitis alkaa mennä kohti rautista. Se olikin varsin mieluisa puhelu! Mutta, ettei paljasteta vielä liikaa ja etten puhu mistään, mitä ei ehkä tulekkaan, niin palaan asiaan viikon lopulla tai ensi viikon alussa! Julmaa, eikö?

Kuopiossa aion hoitaa asioita järjestykseen ja tutustua pääkkärimatskuihin netissä. Syytä ois nyt tsempata ihan kympillä! On ihanaa, kun elämässä on sellainen pimu, kuin serkkuni Nenna on!  Ihana nähdä, torstaina ihan muuten vain ja lauantaina ajattelimme ottaa vähän viiniä. Sillain sivistyneesti. Ehdotin itse tuota Nennalle ja kappas, kun oli ajatellut ihan samaa! My girl!

Viikon suunitelmiin kuuluu, säästä viis, juoksuu ja punttia! Keholle rääkkiä. Pitää palata ruotuun, kun päässy ihan lipsuu. Noh, syystäkin. Alkanut sisuuntua ja hakenu kosketus pintaa omaan elämään. Ehkä tosiaan oon oppinu jotain joskus. Elämästä. Huomannu, et painoo lähteny ihan vahingos viitisen kiloo reilussa viikossa. Hups. Noh, jospa se motivois jatkaa tästä nyt sitten omin voimin. Ehkä olisi syytä olla armollisempi itselleen, mutta aikaa ei ole hukattavaksi yhtään! Jotenkin piiska viuhumaan ja kropalle kyytiä!

Suhteet Oma elämä Liikunta Opiskelu

Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

En olekkaan viikkoon päivitellyt palstaani, vaikka kirjoittamista olisi ollut varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Uskonkin, että vaati aikaa pistää ajatukset edes jonkinmoiseen järjestykseen ennen kuin alkaa kirjoittaa yhtään mitään.

Olen elänyt varmasti elämäni onnellisimman vuoden. Tapasin kevättalvella 2011 miehen, joka tuli jäädäkseen mun elämään.

Epäröin suhteeseen lähtöä, koska edellinen suhteeni, joka kesti liki seitsemän vuotta, päättyi keväällä 2010. On vaikea kuvailla miten rankkaa oli erota niin pitkästä suhteesta. Ja toisaalta sitä miten helppo oli muuttua kyyniseksi ja välinpitämättömäksi. Kun tapasin tämän miehen, varoin ja päätin, että nyt ei tule vapaapudotusta. Toisaalta olen luonteeltani sellainen etten näe joissain asioissa järkeä, jos en anna kaikkeani, en heittäydy. Parisuhde on sellainen.

Sain avattua silmäni, että maailmassa on muutakin kuin vain se entinen elämä ja suhde. Että maailma onkin varsin hyvä paikka elää. Itseluottamus kasvoi ja alkoi muutenkin elo itsensä kanssa sujua. Elettiin pitkälle etäsuhteessa. Turku-Helsinki väli nyt ei ole kuin pari tuntia junassa, joten ei mikään iso juttu! Viime kesänä mies asui luonani töiden takia, samalla katottiin, että tuleeko yhteiselosta mitään. Hyvin se toimi kaikkineen joten oli helppo päättää, että muutto olisi pysyvä jouluna. Niin mies muutti syksyn etäilyn jälkeen joulukuun puolessavälin luokseni Helsinkiin. Kaikki meni omalla painollaan ja kotikin saatiin näyttämään siltä miltä haluttiin.

Mutta olen oppinut tämän elämäni aikana, että onni on aina vain väliaikaista. Jotenkin on oppinut kuuntelemaan sisäistä ääntään, onko kaikki sittenkään niin hyvin kuin miltä näyttää ja tuntuu. Jotkut sanois, että kannattasko unohtaa tommonen. Varmasti. Mut se tunne, että jotain oli pinnan alla, oli totta. Sillänsäkkin luotan yleensä tunteisiini, ne eivät tule tyhjästä. Olipa nyt asianlaatu mikä vain.

Mutta ennen pitkää tiet erkanevat. Niin nytkin. Mutta tiedän, että tästä voi tulla jotain muuta, lämmin ystävyys sillä se rehellisyys ja luottamus mikä välillämme on, mahdollistanee sen. Uskon syvästi.

 

          laatat.jpg

                                         What doesn’t kill you makes you stronger.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe