Keisarinnan uudet kuviot ja Playa del Lohtajan rantaloma
Hei taas.
Koetin pitää lupaukseni postaus/viikko. Taas on se hetki, kun mietin mitä mie postaisin, palaanko tähän pisteeseen kerran viikossa? Tässä postauksessa pidättäydyn taas sydäntä lähellä olevassa asiassa, intissä. En vaan saa tarpeekseni vihreistä ja kerta on tullut kerrattua niin pakkohan se on jakaa tännekkin. Ajattelin alkuun, että teenpä törkeen pitkän yhden postauksen ja tungen siihen kaikki. Päädyin kuitenkin tulokseen, että teen kaksi postausta. Toisen tälleen yleisille kuulumisille ja pööpöilyllä ja toisen sitten treenaamiselle ja vaatteille jne.
Niin ja mitä postauksiin tulee, jos saisin pidetty kiinni kaksi per kuukausi? Ja jos tulee enemmän niin good for me! Tässä kuussa voi tullakkin enemmän asiaa.
Sitten asiaan:
Olin odotellut likimain koko marraskuun kuun lopussa pidettäviä pikkujouluja ja sen pohjalta varmistellut ettei mitään ole eikä tule. Mutta kuten tuttuakin tutumpi lausahdus kuuluu ”Valtion etu yksilön edun edelle”, niin tälläkin kertaa Valtio yllätti kirjepostilla, joka oli pudonnut postiluukusta. Pikkujoulujen sijaan tämä tyttö suuntasi kulkunsa toisenlaisiin ”bileisiin”. Lohtajan rantalomakohteeseen. Hyvin nukutun yön jälkeen ajatus ei enää aiheuttanut suuria tunteenpurkauksia tai pettymyksiä joita vielä edellisenä iltana oli ilmassa. Olin oikeastaan aika innoissani, että pääsee telttailemaan ja sattaa vaikka vahingossa nähdä jonkun tutunkin.
Marraskuun 28.päivä suuntasin kulkuni Hämeenlinnaan ystäväni luo yöksi. Seuraavana aamuna olisi ilmoittautuminen Parolannummella, rakkaalla Helsingin ilmatorjuntarykmentin kassulla. Olin ensimmäisiä ilmoittautumisessa. Pikku hiljaa alkoi porukkaa valua kasaan ja juttuihinkin päästiin muutamien kanssa heti. Kaikilla tais olla enempi vähempi jännitystä ilmassa. Kun porukka oli saatu kasaan niin päästiin kuittaamaan kamat varusvarastolle, ahh, nollafemmat. Jo niitä olikin ikävä.
Kamat oli tarkastettu, vaatteet vaihdettu ja muutenkin homma hanskassa niin kamat autoon ja matka kohti Lohtajan rantahietikoita saattoi alkaa. Menomatka bussissa oli hieman hiljainen, jotain kevyttä jutustelua. Välipysähdys oli Pirkkalassa, jossa päästiin tutustuu lentokoneisiin, hornettiin jne. siellä oli myös lounas, ”jeee mukeruokaa”, yök. No ok, ruoka oli jopa kohtalaisen hyvää ja leipä sitten taas ihan mieltsin hyvä.
Lohtajalle päästyämme, kun telttaporukat jaettiin ja muutenkin päästiin tekee porukal niin homma sai ihan uuden vaihteen silmään ja porukka hioutui yhteen hetkessä. Yhteinen sävel löytyi ja yö menikin muita telttakuntia valvottaessa. En muista koska ois leukaperät ja poskipäät krampannu niin pahasti nauramisesta. Ehkä siin tuli naurettua itelleen muutama elinvuosi lisää?
Spessummat terkut sille AUK:n mussukkaporukalle, et hajotkaa aamuihinne, unettomiin öihinne ja asemaanajoihinne…. Niin ja ennen kaikkee ressuihin!
Seuraava päivä piti sisällään ruudinkatkuista tositoimintaa, mikä meinasi alkuun olla veitsenterällä koko homma. Lohtajan sää kun oli kaunis ja aurinkoinen… eikun?! Eli lunta tuli vaakatasossa ja tuuli puuskissa oli kovaa. Näkyvyys, niin no, mikä näkyvyys? 80m hyvällä tuurilla. Ehkä. Mutta onneksi Vekaran kakarat olivat olleet mahdottoman fiksuja ja tehneet tuulisuojia, semmosia havupesiä. Sinne oli hyvä ressunkömpiä ja kuten vanhastaan tiedetään niin läheisyys lämmittää ja veljeys on hieno asia.
Lohtajan parasta antia tosiaan oli, kun pääsimme ampumaan itkk:lla (ihan niitten huipputyyppien lisäksi). Sää siis selkeni ja loppupäivän tosiaan paistoi aurinko. Alla kuva aamulta, kyllä, aamulta kun vielä satoi lunta ja oli pimeetä. Ampuminen sai mukavasti adrenaliinit liikkeelle. Ammuntojen jälkeen meille oli luvassa kalustoesittelyä ja kieltämättä olo oli kotoisa, kun kuuli ja näki kuinka 23ITK ampui. Nasams oli vanha tuttu, ei mitään uutta sillä rintamalla siis. Lauantaina odotti koko päivän ulkoilun jälkeen sotkukahvit munkkien kera, sauna ja iltapala, notskilla makkaraa. Kelpaa, ainakin tälle tytölle.
”Porukan taso: uskomaton, juttujen taso: luokaton, tajunnan taso: tajuton”.
kuva: A. Laalahti
Keisarinnan uudet kuviot. Eli uusi työ ja vanhat Kunnon työkaverit. Aikas hauskaa etten sanos.
Valmistuin viime kuussa spinning-ohjaajaksi ja sain mahdollisuuden pitää näytetunnin Kuopion uusimmassa liikuntakeskuksessa, Kunnonsalilla jossa treenaan nykyisellään. Näytetunti sujui sen verta mallikkaasti, että sain paikan tuuraajana jota toivoinkin. Siitä muutama viikko ja kysyttiin olisinko halukas pitämään keväällä viikottaisen oman tunnin, oikeasti, oma tunti! Voi joo! Ei mun tarttennu miettiä hetkeäkään tartunko tilaisuuteen. Juttelin vain mun kokopväduunis pomon kanssa, että onnistuuko ja onnistuhan se. Pääsen tekemään duunia, joka on lähellä sydäntä ja lajin parissa johon on ite ihan koukussa. Onko parempaa? No ei ole!
Mutta ettei jäisi liian hyvä fiilis, niin tuliaisina Lohtajalta on IT-miesten vitsaus, Lohtajan-tauti eli perus kunnon räkis. No mut ei se mitään, ei oo talvi eikä mikään ellei välil sairasta. Tokihan se ottaa päähän armotta, kun tahtos vaan treenaa ja kroppa sanoo ei.
P.s. Leijonasydän oli aika kovis leffa ja Scala teatterina oikein mukava, parempi kuin edeltäjänsä.
P.s.s. Fiilisbiisi: Robin – Luupilla mun korvissa
