Rakkaudesta rautaan

Olen liikkunut liki pitäen koko elämäni. Ensin ratsastus tuli kuvioihin jäädäkseen. Olin ehkä viiden, kun äiti vihdoin vei tunneille pitkän kärttämisen jälkeen. Hevoset ovat siis aina olleet tavalla tai toisella intohimo.

Lapsena myös pyöräilin paljon serkkujen kanssa, teimme jopa useamman päivän pyöräretkiä keskenämme ilman aikuista. 90-luvulla eletty lapsuus tuntuu näin jälkeenpäin varsin huolettomalle ja seesteiselle. Tänäkin päivänä pyrin pyöräilemään mahdollisimman paljon. Helsingissä asuessani se vain tuntuu niin vaikealle. En ole, näinä parina vuonna jotka olen pääkaupungissa asunut, onnistunut löytämään pyöräreittejä kotoa keskustaan ja takaisin. Ehkei ne edes olisi kovin vaikeita, vaan jospa olen vain laiska. Noh, pyrin kuitenkin polkemaan monet matkat sen sijaan, että menisin aina metrolla tai bussilla.

2000-luvun alussa kuvioihin tuli judo, josta kehkeytyikin ensimmäisen kymmenyksen ajaksi se kantava voima. En koskaan ole ollut kauhean kilpailuhenkinen, mutta judossa aloin kilpailla. Saavutuksista kirkkaimpana on varmasti kotikaupungissani, Kuopiossa, vuonna 2005 pidetyistä SM-kisoista hopea mitali. Siihen olen tyytyväinen, enemmän kuin tyytyväinen. Ottelin sarjaani ylemmässä.

Kaikissa harrastuksissani on eteen aina tullut yksi asia mitä en voi sietää, en ehkä koskaan opikkaan sietämään. Eli juoksu. Kyllä minä mieluummin juoksen kuin turpaani otan, oikeasti. Olen koittanut motivoida, innostaa ja tsempata itseäni juoksemaan. Laihoin tuloksin, mutta siitä huolimatta juostu on! Viimeisin ja onnistunein motivaattori on oikeat juoksukengät! Ostin vihdoin ja viimein oikeat juoksukengät ja voi sitä onnen ja riemun tunnetta minkä siitä sai,  kun niillä kävi ensimmäiset juoksuaskeleet ottamassa. Asumme miehen kanssa Vuosaaressa ja onneksi näin, aluetta on siunattu lukuisilla kivoilla ulkoilureiteillä. Askel oli kevyt ja kenkä kuin tehty jalkaan. Juoksukengäksi valikoitui Adidaksen Climacool Chill. Ja väriksi musta/pinkki. Bongasin ne Intersportin mainoksesta tarjouksesta ja päätin käydä tutustumassa. Mukaanhan ne lähti. Kenkien ovh on liikkeestä riippuen 100-130 euroa. Omani lähtivät 79,90 eurolla. Minulla on ollut monet monet monet lenkkarit, enemmän tai vähemmän tarkoitettu juoksuun, mutta nyt olen löytänyt ’ne oikeat’.

Monet sanovat, että ei välineillä väliä, kunhan liikkuu. Itse olen niitä, jotka vannovat ns. välineurheilun nimeen. Minulle on väliä mitkä kengät on jalassani tai mitkä vaatteet päälläni noin muuten. Kuten yllä kirjoitin, jo pelkät kengät ovat kirvoittaneet jalkani juoksuaskeliin, enkä kadu saati häpeä, että olen näinkin materialistinen mitä liikkumiseen tulee. Kun harrastin judoa vielä aktiivisesti, pidin huolta, että pukuni ovat oikeasti laadukkaita ja hyviä. Hinnasta viis.

Judon myötä päästään varmasti hienosti rakkaimpaan harrastukseen ja intohimoon, rautaan ja saliin. En todellakaan treenaa kuin jotkin kehonrakentajat tai fitness ammattilaiset. Treenaan tavoitteellisesti ja tavoitteeni kantaa minua aina vain pitemmälle ja tulokset ovat sen mukaisia. Tällä hetkellä treenaan kroppaan lihasta entisestään, että se kestäisi, kun heinäkuussa palaan palvelukseen. Kesti se jo aiemminkin palveluksen. Syistä miksi nyt palaan, tai lähinnä mikä johti keskeyttämiseen kirjoitan toiste.

Treenitunteja kertyy viikossa 15-25. Osa on inhoamaani juoksua tottakai. Salilla saatan kuluttaa päivästä riippuen 2-4h putkeen. Spinningistä on tullut sydämenasia, olen aivan koukussa. Kävinkin 21.4 polkessa spinnimaratonin! Sen jälkeen fiilis oli niin hyvä, suorastaan euforinen. Minulle ei ole koskaan muodostunut mihinkään ns. addiktiota. Puhun nyt siis nautintoaineista (kahvi, tee etc). Mutta nyt, kun treenimäärät ovat kasvaneet, myös endorfiinimäärät siinä sivussa ja niihin kyllä jää koukkuun. Niitä tarvitsee, että mieli pysyy virkeänä ja tyynenä. Huomaan olevani aika äksy, jos en ole saanut normaalia annosta endorfiineja päivään. Heh.

Niin kuin treenaan, myös kirjoitan pilke silmäkulmassa. Ajattelin laittaa joku päivä esimerkin tyypillisestä treenipäivästäni. Mitä treenaamiseen tulee, niin käsikädessä kulkee myös ravinto. Rakastan ruokaa ja syön kaikkea. Kohtuudella. Olen kokeillut joitain ruokavalioita, mutta huomaan päätyväni aina siihen tuttuun ja turvalliseen ’kohtuudella kaikkea’. Miksi vaihtaa jotain hyvää pois, jos se toimii? Treenin päälle nautin aina palauttavat. Eihän sitä huomaa juomaa nautittuaan, että olenpas palautunut. Mutta huomaan, että palautuminen on nopeutunut ja jos en palauttavia ota niin, mörökölli minut vieköön seuraavalla salikerralla. Eli niiden merkitystä ei vain voi väheksyä.

Mutta nyt, aamupala nassuun ja lenkille koiran kanssa!