Yhden tekevää.

Viikot rullaavat tappavan tasaista rytmiä mukaillen eteenpäin. Viisi päivää viikosta porttien sisällä ja kaksi kotona lomilla. Taas viisi porttien sisällä ja kaksi kotona jne. Toisaalta en muista, koska elämässäni vajaat 2,5 kuukautta olisivat menneet näin nopeasti. Mutta elämä porttien sisällä on mielenkiintoista ja saanut aivan uuden otteen meikäläisestä, kun erikoistuminen on alkanut ja pääsin sellaisiin hommiin, missä koen olevani elementissäni. Muutenpa ei ole sanottavaa juurikaan…

Tai no, kerrottakoon, että ehkä se on suurin kuntokoulu ja suurin painonvartija. Vaatekokoni on pienentynyt Valtion vaatteissa kaksi kokoa, housuni ovat miesten XS(48) ja takkini XXXS(44). Siviilivaatteissa menee jalkaan 3-4 tuumakokoa pienemmät farkut ja auttamatta M:n paidatkin näyttävät suhteellisen suurille. Tulokset on saavutettu 7 viikossa. Joka naisen unelma, eikö? Se millä työllä kaikki on saatu aikaan voi olla se tekijä, missä vaiheessa moni sanoisi ”ei kiitos”. Marssit, tst-koulutukset yms rankat ja rankahkot fyysiset suoritteet jotka kestävät useamman tunnin putkeen, plus ruoka jonka saa tasaisin väliajoin tekevät ihmeitä. Sitten kun vielä katsoo hieman mitä suuhunsa panee niin avot!

Luin jokin aika sitten mietteen: ”Ero on aina väkivaltaa. Se ei ole koskaan molemminpuolista, toisen on vain tyydyttävä julmaan päätökseen.”