10 suihkusaippuaa.

Lasken huomaamattani suihkusaippuapulloja suihkussa. Yhdeksän. Selviäisin kahdella, ehkä jopa yhdellä, mutta minulla on yhdeksän. Käännän selkäni ja katseeni osuu suihkujakkaraan. Perkele. Kymmenen. Kolme joulutuoksua, kuusi pientä pulloa, joista kolme tuoksuu hyvältä, kaksi ookoolta ja yksi aivan järkyttävän kamalalta. Ja yksi helvetin iso pullollinen vesimelonin tuoksuista, vaaleanpunaista litkua. Kymmenen.

Samalla 5 kuukauden ikäinen poikani istuu tyytyväisenä sitterissä. Toisessa kädessään purulelu, toisessa Herra Hakkarainen. Katson tuota rakasta naamaa ja hymyilen. Hän vastaa maailman ihanammalla hymyllään minulle. Kaikki on hyvin, voin rauhassa pestä vielä hiukseni. Shampoita on onneksi vain kaksi, samoin hoitoaineita. Pesen hiuksiani ja käyn mielessäni läpi muita tavaroitani, joita minulla on aivan liikaa. Deodorantteja on ainakin neljä, kasvonpesuaineita viisi, ehkä jopa kuusi. Rasvoja miljoona, enkä edes käytä koskaan rasvaa. Pärjäisin varmasti siis yhdellä.

Vien pojan olohuoneen lattialle makaamaan ja menen itse pesemään hampaita. Hammastahnoiksi luokiteltavia tuotteita on neljä, hammaslankoja näkyvillä kolme. Kurkkaan ovelta pojan tilannetta. Hän on kääntynyt mahalleen ja napannut käteensä/suuhunsa purulelun. Valtakunnassa kaikki hyvin. Viimeisimmän vessan suursiivouksen yhteydessä keräsin kaikki kylpytuotteet yhteen koriin. Niitäkin on tuhoton määrä. Ennen raskautta kävin paljon kylvyssä, mutta nyt, yksin pienen vauvan kanssa, kylpy on ajatuksena yhtä kaukainen kuin matka Karibialle. Tai vaikka Marsiin.

Laitan pojan kuntoon, itseni valmiiksi ja lähdemme ulos. Poika nukahtaa vaunuihin sillä hetkellä, kun ulko-ovi sulkeutuu. Olen viimeisen neljän kuukauden aikana kävellyt lähes jokaisena päivänä vähintään kaksi tuntia. 10 000 askelta täyttyy leikiten. Poika ei nimittäin nuku pitempiä päiväunia kuin liikkuvissa vaunuissa. Pinnasängyssä 45 minuuttia on maksimi, puoli tuntia normi. Yleensä kävellessäni mietin mitä milloinkin, nyt pääni täyttyy tavaroillani. Kymmenen suihkusaippuaa. Jeesus.

Vuosia sitten piruilin äidilleni. Hänellä oli kaapissaan 11 erilaista hammastahnaa ja minusta se oli sairasta. Kulkeekohan tämä siis suvussa? Jos, niin onko mitään edes tehtävissä? Kävellessäni päätän käydä tavarani läpi ja miettiä, mitä voisin tehdä. Suurin osa tavaroista on kuitenkin käyttötuotteita, joten annan itselleni vuoden aikaa käyttää niistä ylimääräiset loppuun. Päätän määrän, joka ”pitää” poistaa vuoden aikana. Samalla päätän, että seuraavan vuoden aikana säästän rahaa ja tiputan raskaudesta jääneet kilot. Poika nukkuu rauhallisesti, herää välillä juttelemaan, mutta nukahtaa sitten uudestaan. 

Kotiin päästessämme teen nopean katsauksen vessan kaappiin. Heitän pois kaksi kasvonaamiota. Kuivuneita, olleet jo vuoden, mutten ole halunnut heittää niitä pois siinä toivossa, että ne saisi jotenkin pelastettua. Ehkä olisi voinutkin jossain vaiheessa saada, muttei enää. Poika nukkuu eteisessä vaunuissaan, minulla on ehkä kymmenisen minuuttia aikaa aloittaa projekti. 

Tavaroita poistettu 0,7% tavoitteesta

Rahaa säästössä 5% tavoitteesta

Kiloja pudotettu 0% tavoitteesta (koska aloitan sitten helmikuussa, ehkä)