6 jo valmiiksi rikkinäistä DVD:tä ja yksi kiljuva lapsi.

Avaan olohuoneen kaapiston ovet ja tyhjennän hyllyjen sisällön lattialle. Naureskelen kuudelle elokuvalle, joiden tiedän jo valmiiksi olevan rikkinäisiä. Olen alkanut ymmärtää, että säilyttämissäni tavaroissa ei ole mitään järkeä. Yksi rikkinäisistä levyistä sisältää lempielokuvani, jota aikanaan etsin kissojen ja koirien kanssa ja jonka lopulta löysin jonkun videovuokraamon poistolaarista. Elokuva pätkii kahdessa kohtaa, mutta koska se on lempielokuvani olen säilyttänyt sen.

Poika makaa vieressäni lattialla. Hän on oppinut kiljumaan ja tuntuu olevan uudesta taidostaan erittäin ylpeä. Mietin kuuluuko kiljunta naapuriasuntoon asti. Toisaalta en välitä, mutta toisaalta en halua kenenkään häiriintyvän meistä ja metelistämme. Poika potkii lattiaa, heiluttaa käsiään ja kiljuu. Välillä käteen osuu mukaan heilumaan lelu, joka kuitenkin pian lentää poikki olohuoneen pojan irrottaessaan otteensa. Silitän hänen päätään ja jatkan projektia.

Siirrän kaikki tärkeät elokuvat takaisin kaappiin. Yksi hyllyllinen täyttyy helposti. Olen kerännyt japanilaisia animaatioita jo vuosia ja aion aivopestä niillä lapseni, joten ne säilytän varmasti. Poika ottaa kädestäni kiinni, alkaa syödä sormiani ja potkia minua jalkaan. Rintansa päälle hän on napannut Elmo Elefantin ja toisessa kädessä helisee Brion vihreä puuhelistin. Aina kun se on hän pitelee sitä, pelkään helistimen tippuvan hänen naamalleen.

Jaan elokuvat neljään kasaan. Takaisin kaappiin menevien kasa on rehellisyyden nimissä isoin, divarikasa hyvänä kakkosena. Roskiin menee kuusi elokuvaa. Kaapista löytyy kaksi yllätystä, joita en ole koskaan katsonut. Enhän olekaan omistanut ne kuin ehkä viimeiset 8 vuotta. Haastan itseni siirtämään vielä takaisin kaappiin menevistä divarikasaan viisi elokuvaa. En kuitenkaan pysty enää luopumaan lisäksi kuin kahdesta. Mahtavana bonuksena omistan kaksi videokasettia ja niiden katsomista varten ikivanhat videot. Toinen kaseteista on kotivideo, toinen lempiyhtyeeni musiikkivideokokoelma. Videot ovat olleet kytkettynä viimeksi ehkä viitisen vuotta sitten. 

Jälleen pikainen googlaus paljastaa, että kaupunkini kirjastossa saisin digitoitua kotivideon, eli siirrettyä sen dvd:lle. Ilmaiseksi. Se on pitänyt tehdä jo kymmenisen vuotta ja antaa tulos äidille lahjaksi. Nyt se on pakko tehdä, jotta pääsen eroon myös videoista. Lupaan itselleni, että varaan ajan mahdollisimman pian. Musiikkivideosta taitaa tulla yksi pieni pala turhaa jätettä kaatopaikalle.

Lapseni alkaa olla levoton, joten siirrymme syömään mangososetta. Hän jatkaa kiljumistaan ja syömisestä ei meinaa tulla mitään. Mango ei muutenkaan kuulu hänen suosikkeihinsa. Päätän huomenna, viimeistään ylihuomenna vaunuilla divariin. Projektin toimimiseksi pois kasatut tavarat pitää hoitaa pois mahdollisimman pian. Nimim. poikani oven takana on jätesäkillinen tavaraa kierrätykseen ajalta raskaus

Tavaroita poistettu 5,6% tavoitteesta

Rahaa säästössä 6,6% tavoitteesta

Kiloja pudotettu 0% tavoitteesta (koska aloitan sitten helmikuussa, ehkä)