Viikko 1: yhteenveto ja löpinää vihkolaatikosta.

Ensimmäisenä projektin päivänä avasin vihkolaatikkoni ja valitsin sieltä muistiinpanoja varten valkoisen vihon, jonka kannessa on karhu viettämässä syntymäpäiviä. Tulin siihen tulokseen, että ehkä yli kolmekymppisen ei tule julkisesti enää kyseistä vihkoa käytettyä. Ja kyllä, mulla on vihkolaatikko. Voin kertoa, että työelämässä oleva ihminen tarvitsee vihkoa erittäin harvoin. Olen kyllä harkinnut vielä opiskelemaan hakemista, joten vihko ainakin löytyy jo valmiiksi.

Aivan ensimmäiset poistot olivat itseasiassa kaksi huulipunaa, jotka pysyvät huulilla kolmen silmänräpäyksen verran. Niiden heittäminen pois teki kipeää. Alku aina hankalin, eikö vaan. Viikon aikana poistettuihin asioihin kuuluu myös mm. 1 rikkinäinen teepaita, 1 säilytysastia ja 1 puhki kulunut lakana. Kyllä, voin sanoa sen uudestaan. 1 puhki KULUNUT lakana. Käsi ylös kuinka moni on saanut lakanan kulutettua puhki. 

Lapseni oli koko viikon ihana oma itsensä, paitsi yhtenä päivänä, jolloin hän suostui nukkumaan koko päivän aikana tasan kaksi puolen tunnin pätkää päiväunia. Eli sanomattakin selvää, sinä päivänä itkettiin ja paljon. Kyseisenä päivänä, kun sain hänet illalla nukahtamaan, makasin sängyssä hereillä kuunnellen hiljaisuutta melkein kaksi tuntia.

Paino on luultavasti vaan lisääntynyt, mutta en ota siitä stressiä vielä. Kauhun sekaisia tunteita herättävä vierailu vaa’alle on tiedossa torstaina. Ensi viikolla keskityn myös käymään läpi ja poistamaan muutakin, kuin rikkinäisiä asioita ja loppuun käytettyjä tuotteita.