Omaa aikaa.
Herään jälleen aamulla pojan luritukseen ja hymyyn. Tänään on tiedossa sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Syön aamupalan lattialla pojan leikkiessä ja kerron hänelle, että tänään päivälenkin tekee hänen kanssaan mummu, koska äiti menee salille. Poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa, hän naureskelee, kiljahtelee ja juttelee. Aamut ovat vielä toistaiseksi hänen suosikkiaikaansa.
Tällä kertaa nukahtamista vaunuihin ei tapahdu hetkessä. Tapaamme äitini 15 minuutin kävelyn jälkeen, mutta poika jatkaa jutteluaan vaunuissa. Hän ei itke, vaan melkein laulaa väsynyttä joikua. Tiemme eroavat salin kulmalla. Poika jatkaa äitini kanssa kauppaan, minä menen salille.
Koska olen pojan kanssa yksin, ”omaa aikaa” on yleensä viikossa 2-4 tuntia, riippuen siitä menenkö kerran vai kahdesti salille. Olen oppinut ottamaan tuosta ajasta kaiken irti. Ja kun sanon kaiken, tarkoitan aivan kaikkea. Alkulämmittelyn aikana, 15-20 minuuttia, katson Netflixiä, Viaplaytä, Hbota tai Youtubea. Mistä nyt sattuu olemaan koekuukausi milloinkin käytössä. Sarjojen välissä kirjoitan ylös milloin mitäkin ideoita, niitä kun tulee salilla niin maan helvetisti. Loppuveryttelyn aikana jatkan Netflixiäviaplaytähoobeeootajuutuubbia ja venyttelyn aikana kuuntelen kaikkein kamalinta räppiä ikinä. Mitä törkeämmät sanat, sen paremmin se toimii. Joskus, jos minulla on aikaa, teen kasvonaamion pukuhuoneessa samalla kun puen. Kävellessäni kotiin haen ylihinnoitellun kahvin siirapilla, joka kumoaa kaikki salin antamat mahdolliset terveysvaikutukset.
Tänään salilla jokainen ajatus pyörii projektin ympärillä. Yksi, kaksi, kolme, keräänkö tavaroita kasaan ja otan kirppispöydän jossain vaiheessa, viisi, kuusi, vai pitääkö vaan viedä kaikki suoraan Uffille, kahdeksan. Tauko. Google auki. ”Missä kannattaa myydä käytettyjä tavaroita”. Hetki tutkimista ja uusi sarja. Yksi, kaksi, kolme, koska on seuraava siivouspäivä, neljä, viisi, kuusi, viettääköhän sitä kukaan minun kaupungissani, kahdeksan. Tauko. Google auki. ”Siivouspäivä 2018”. Hetki tutkimista ja uusi sarja. Salin päätteeksi minulla on listassa viitisen käytettyjä, hyväkuntoisia vaatteita myyvää nettisivua, joita aion tutkia lähemmin, tiedot seuraavasta Siivouspäivästä ja läjä muita ideoita.
Kotona suihkussa käytän järkyttävän kamalaa suihkusaippuaani. Onneksi kyseessä on pieni pullo ja sekin on kohta jo käytetty pois. Haluaisin kaataa sisällön viemäristä alas, mutta en pysty siihen. Se olisi typerää tuhlaamista. Ei tuota kamalaa löyhkää tarvitse enää sietää kuin yhden kerran. Laitan kuorivan hanskan käteen ja läträän saippuan kanssa antaumuksella. Melkein yhtä typerää, kuin suoraan viemäristä alas kaataminen, mutta ainakin pystyn uskottelemaan itselleni, ettei näin ole. Illalla pesen hampaat vielä järkyttävämmällä tuotteella. Luonnonmukainen hammastahnatabletti, joka polttaa suutani. Tuntuu siltä, että pureskelisin ruokalusikallista mustapippuria. Luen tuotteen sisällysluettelon. Ihme ja kumma, tuote sisältää ihan oikeasti mustapippuria. Kiroan itseni alimpaan helvettiin, onko tällainenkin ollut pakko ostaa jossain ”alan käyttää vain luonnonmukaisia tuotteita”-vaiheessa. Helvetin idiootti.
Tavaroita poistettu 6,5% tavoitteesta
Rahaa säästössä 13,3% tavoitteesta
Kiloja pudotettu 0% tavoitteesta (koska aloitan sitten helmikuussa, ehkä)