Suuri Ahistus
Viime viikon perjantaina se tuli: kutsu Metropoliaan kätilön pääsykokeisiin! Vietin silloin synttäreitäni arkisissa tunnelmissa ja kasvavan paniikin alla. Tällä viikolla olen saanut spontaaneja itkukohtauksia parista likaisesta astiasta tiskialtaassa, olen martyrisoinut itseni whatsappissa työpaikan henksutiloissa siitä, että joudun jäämään yksin kotiin perjantai-iltana ja alkanut nyyhkyttää kahvila Portaalissa teekupposen äärellä omaa stressiäni. Mielenkiinnolla odotan mahdollista raskausaikaani muutaman vuoden päästä…
H-hetkeen on siis noin viikko aikaa. Ensi torstaina kello 8 alkaa kirjallinen koe ja ryhmähaastattelu on iltapäivän mittaan. Sitä pitää sitten kytätä ahdistuksesta kiemurrellen koko päivän. Tähän mennessä olen lukenut kaiken kahteen kertaan ja nyt on vielä viikko aikaa kerrata kaikki pääpointit. Eniten pelkään ryhmähaastattelua. En ota vastuuta siitä, mitä toinen minäni päästää ulos suusta stressaavissa tilanteissa. Ryhmähaastattelussa kun ei saisi puhua liikaa eikä liian vähän eikä tuoda omia mielipiteitään esille. Enkä tiedä mikä on fiksun tai liian fiksun määritelmä tai raja tässä tapauksessa. Hirvee ahistus.
Heti pääsykokeen jälkeen on 4-5 viikkoa aikaa kirjoittaa gradua. Noin 20 sivua. Tähän mennessä tekstiä on viime keväältä hädin tuskin kaksi. Edes sitä kuuluisaa gradu.docx:ia en ole luonut, vaikka olen semmaa käynyt kohta vuoden. Tapaustutkimus Hertsikan ala-asteen nimenmuutosprosessista kuulostaa vähintäänkin tappavalta. Voin rehellisesti ja ylpeänä todeta, ettei siitä tule vuoden gradupalkinnon saajaa. Laitosneuvostossa huojuvat naamapalmut, kun he sitä kevättuulessa arvioivat.
Kun palettiin lisätään luennoilla käyminen, luentopäiväkirjat, essee, muut erinäiset läksyt, 2-3 työvuoroa viikossa ja kotityöt, niin marttyyrin käytös ja epäloogiset hysteriakohtaukset tuntuvat sangen ymmärrettäviltä. Mutta häiritseviltä. Ja noloilta. Tarvitsen lomaa. Josta pääsenkin yhteen stressin aiheeseen lisää: todelliseen first world problemiin. Minulla on viikon palkallinen talviloma tammikuussa. Ensinänkin koko muukin maailma lomailee tammikuun toisella viikolla, joten kaikki on kallista. Toiseksi: entä jos pääsen opiskelemaan ja silloin onkin orientaatioviikko?! Mä haluun Thaimaahan! Lontookin käy. Hirvee ekan maailman kermaperse kultalusikassa-issue. Ei yhtään noloo tai mitään… Salee päädytään vaan mökille vanhojen murtsikasuksien kanssa.
Tajunnanvirrasta takaisin asiaan. Jos jollain ihmeellisellä tsägällä tätä lukee joku toinenkin tuntematon kätilöksi hakeva, niin tsemppiä sullekin vielä vikaan puristukseen ja ensi viikolla ehkä nähdään! 🙂